perjantai 28. marraskuuta 2014

Mitä muuta näyttelyikkunoista löytyy

Talvista maisemaa edustaa lumiukko- ja kuusikoriste, jonka ohjeen olen kirjoittanut Askartele sukkatrikoosta -blogiini. Tässä linkki ohjeeseen Lumiukko ja kuuset.

Hei kuuraparta, lumiukko valkoinen

Syyskeiju, kuten lumiukkokin on koriste, jonka olen tehnyt jo vuosia sitten. Laitoin sen nyt näyttelyikkunaan tuomaan sadun tunnelmaa. Keiju taikoo peikoille polun hankien keskelle.

Syyskeiju taikomassa polkua Suomajan väelle

Keijuja löytyy vielä toinenkin. Kukkien keskellä kesäkeiju taikoo peikkoperheelle turvallisen tien kulkea Myllylammelle joulun viettoon. Kaikista näistä kolmesta koristeesta tulee myöhemmin ohje toiseen blogiini.

Kesäkeiju auttamassa Kannonkolon väkeä

Myllylammella odotellaan vieraita joulutunnelmissa. Joulupukkikin on jo saapunut ja tuonut paketteja.

Joulupukki, joulupukki valkoparta, vanha ukki...

Tarjolla on monenlaista jouluruokaa. Peikotkin nauttivat hyvästä seurasta ja jouluherkuista.

Piparit vielä puuttuvat pöydästä ja vieraatkin varmaan tuovat tuliaisia

Joulussa pitää olla satua ja taikaa ja paljon hyvää mieltä.


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Juttu peikoista Raahen Seudussa

Raahen Seudun toimittaja Tuulikki Nousiainen kirjoitti peikoista niin hauskan jutun, että pyysin luvan saada kopioida sen myös blogiini. Juttu julkaistiin 25.11.2014.

Lehden etusivulla oli iso kuva Suomajan väestä kuvattuna Haapajärven tekoaltaalla eräänä kuuraisena marraskuun päivänä. Kuva on itse ottamani.

Kaunosielut

Peikot: Näillä pörröpäillä on silmää luonnonkauneudelle. Kuuran kimallus Haapajärven tekoaltaalla on niin mykistävää, että sitä on pakko pysähtyä ihailemaan.


Tarina jatkui lehden keskiaukeamalla muutaman kuvan kera. Mummo Lumme pääsi edustamaan koko peikkokansaa isossa kuvassa.


Kun Peikkomummo pääsi keinumaan lumpeenlehdelle, se ei olisi malttanut millään lähteä kotiin.

Metsän ja suon väkeä

Näyttely: Peikot saatiin suostuteltua joulun viettoon Raahen Wanhan apteekin ikkunaan.


Heti alkuun tiedoksi: nämä peikot eivät ole mitään sukua Jäämeren rantojen hurjille vuorenpeikoille. Raahelaisten pikkupeikkojen sukupuusta löytyy harmaapartaisia kotitonttuja ja pellavatukkaisia metsänhaltijoita.
   Luuliko joku, että tontut ja haltijat ovat kadonneet? Menkääpä katsomaan Raahen Kauppakadulle Wanhan apteekin ikkunaa. Sinne ovat kokoontuneet kokonaiset peikkoperheet: Kannonkolon väki, Myllylammen perhe ja Suomajan peikot. 
   Piti suostutella pitkään, ennen kuin peikot malttoivat jättää kotoiset puuhansa ja lähteä moiseen edustustehtävään. Vasta kun peikkojen ”äiti” Tuula Kotila lupasi järjestää peikoille ihan oikean joulun piparkakkuineen ja kynttilöineen kaikkineen, karvapörrikät lupautuivat.
   Peikkojen ja Tuulan yhteistyö alkoi puolitoista vuotta sitten Tarton matkalla. Siellä syttyi inspiraatio, joka avasi polun aivan uuteen maailmaan. Kotiin palattuaan Tuula rakensi Kannonkolon, kelokylkisen peikkojen asunnon. Kun koti oli valmis, asukkaita alkoi ilmaantua ihan omia aikojaan. Kannonkolon jälkeen oli vuorossa Myllylampi, sitten Suomaja.
   Luonnon keskelle peikot pujahtavat aina tilaisuuden tullen. Esimerkiksi kun Tuula lähtee retkelle Haapajärven tekoaltaalle, saa olla varma että repussa kahvitermoksen seurana on liuta peikkoja. Kuusamon maisemia peikot suorastaan rakastavat.
   Ilmeikkäät peikkonsa Tuula askartelee yksinkertaisista raaka-aineista. Rankana on piipunrassi, jonka ympärille kiedotaan vanua. Hipiä on Niksi-Pirkan perustavaraa: sukkahousua.
   Tuula on tehnyt peikoista, niiden taloista ja rakentamisesta kuvakirjat, joihin voi tutustua näyttelyn ajan Pakkahuoneen museossa. Kirjoja voi selata myös netissä: www.ifolor.fi/inspire_harrastuksesta_kuvakirja. Peikoista on myös blogi osoitteessa http://peikkotalot.blogspot.fi/ (Blogin löytää hakusanalla Peikkotalot.) 

Peikkojen joulu 2014 Raahen Wanhan apteekin näyteikkuna 23. joulukuuta ­– 6. tammikuuta.

Lisäksi juttuun oli liitettynä vielä muutama pienempi kuva.

Koska peikot ovat luonnonlapsia, ne myös kuvataan luonnon keskellä. Tuula Kotila mielipuuhassaan.

Eila Tähjänjoki ja Tuula Kotila viimeistelevät peikkojen joulusomistusta.

Olen saanut lehtijutusta mukavaa palautetta, joten oli kiva, että peikot suostuivat antamaan haastattelun. 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kutojatontut näyttelyikkunassa

Kutojatontut ovat jouluista rekvisiittaa Myllylammen maisemissa Wanhan apteekin ikkunassa.

Ain laulain työtäs tee...


Olen kirjoittanut tonttujen askartelemisesta ohjeen blogiini: Askartele sukkatrikoosta. Tässä on suora linkki Kutojatontut -ohjeeseen.

Tontuista otettu kuva on somistanut perheemme joulukortteja muutama vuosi sitten.

Ylimääräiseksi jääneestä kortista ja vanhasta taulunkehyksestä tuunattu Iloisen Joulun -toivotus

Mitään ei kannata heittää hukkaan :)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kirjat selattaviksi

Sain Ifolorilta ylimääräisiä kappaleita tekemistäni peikkotalokirjoista.

Kuvakirjojen tekemisestä on tullut oma harrastuksensa

Kahden ensimmäisen talon - Kannonkolon ja Myllylammen - rakentamisesta kertova kirja sisältää myös satuosuuden. Siinä on kuvattu peikkojen elämää kodeissaan ja peikkoperheiden yhteistä joulunviettoa.

Peikoilla oli ensimmäinen yhteinen joulu vuonna 2013

Suomajan syntyhistoriasta on oma kirjansa, jossa ihmisten ja peikkojen elämä menee suloisesti sekaisin.

Suomajan väki matkalla Myllylammelle viettämään joulua 2014

Kummastakin kirjasta on yksi kappale rannassa sijaitsevassa Pakkahuoneen museossa selattavana ja luettavana näyttelyn ajan eli 23.11.2014 - 6.1.2015. Museon aukioloajat kannattaa joulun aikana tarkistaa Raahen museon sivuilta.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Peikkojen joulu 2014 -näyttelyn pystytys

Pystytimme eilen näyttelyn Wanhan apteekin ikkunoihin. Minulla oli paljon apuvoimia roudaamassa tavaroita, asettelemassa niitä ikkunoihin, tarkastamassa ulkopuolelta asetelmia, virittämässä valoja jne. Olin pitänyt kenraaliharjoituksia ja pystyttänyt näyttelyn jo pariinkin otteeseen kotona. Harjoituksista otetut kuvat toimivat nyt suunnitelmina näyttelyn pystytyksessä.

Tässä taas yksi lamppu valmiina. Missä seuraavaksi tarvitaan apua?

Sain Hännisen sähköliikkeestä pieniä spotteja lainaan. Niillä ratkaisimme haastavan valo-ongelman. Apuvoimat kokosivat vielä paketissa olevia lamppuja.

Mitä olinkaan suunnittelut laittavani tähän ikkunaan?

Pikkujouluun valmistautuminen ei hidastanut auttajia.

- Haloo, hei äiti. Joo kiire on. Asettelen juuri tavaroita ikkunaan ja saan ohjeita ulkopuolelta. Sopiiko, että siirretään teidän syömään tuloa tunnilla? Tässä näyttää tosiaan menevän aikaa ja pitää vielä käydä ostamassa se kala. Joo käydään illalla...

Ja illalla kävimme lupauksen mukaisesti katsomassa ikkunoita. Samalla tuli tarkistettua, että valaistus oli riittävä myös pimeän aikaan.

Siinä se nyt lopulta oli valmiina näytettäväksi muillekin.

Ikkunoiden kuvaaminen oli vähän haastavaa, mutta muutama esimerkkikuva antaa vähän vihjettä näyttelyn sisällöstä.

Kannonkolon väki on lähdössä Myllylammelle joulun viettoon. Toivottavasti kaikki tarpeellinen on mukana.

Suomajan väki on pakannut herkkuja mukaansa. Suuntana on tietysti Myllylampi ja ajatuksissa yhteinen joulunvietto.

Myllylammella valmistaudutaan vielä vieraiden tuloon, mutta joulupukki on jo saapunut ja tuonut paketteja peikkokansalle.

Lumiukkoa hymyilyttää kaikki hössötys.


Iloista joulun odotusta kaikille.

torstai 13. marraskuuta 2014

Peikkotalot esittelyssä

Peikkojen joulu 2014 -näyttelyn aikataulusta Raahen Wanhan apteekin ikkunoissa on nyt sovittu. Kaikki kolme nukketaloa asukkaineen ovat nähtävinä Kauppakatu 31:ssä

23.11.2014 - 6.1.2015

Näyttelyn ajan peikkotaloista ja niiden rakentamisesta tekemäni kuvakirjat ovat katseltavissa Pakkahuoneen museossa Rantakatu 33:ssa museon aukioloaikoina.

Kirjoja voi selata myös sähköisessä muodossa Ifolorin sivulla osoitteessa:

www.ifolor.fi/inspire_harrastuksesta_kuvakirja

Blogissani kerron vielä lisää näyttelystä ja sen pystyttämisestä. Sitten palaan ajassa taaksepäin ja kerron talojen rakentamisesta. Samalla vähän satuilen hyppäämällä keskelle peikkojen elämää.


tiistai 11. marraskuuta 2014

Joulun tunnelmaa peikkotaloihin

Ennen näyttelyyn viemistä taloihin piti saada vähän joulun tunnelmaa. Ostin askartelukaupasta pienen pieniä kelloja. Kiinnitin kellot ja rusetin muoviseen puolukan varpuun ompelemalla.

Joulukelloja Myllylammella

Sain vuosia sitten lahjaksi Chicagosta ostettuja nukketalon joululamppuja (ilman valoa). Solmin niitä lankaan ja sidoin Myllylammen kaiteisiin.

Värikkäät lamput rennosti lankaan sidottuina Myllylammella

Kynttilät ovat tärkeitä joulutunnelman luojia. Kakkukynttilät ovat sopivan vahvuisia nukketaloihin. Kynttilänjalkoina toimivat esimerkiksi isot helmet.

Kynttiläasetelma Kannonkolon pihamaalla

Kynttilöitä varten voi myös porata sopivat kolot kelottuneeseen oksan pätkään. Pienen joululiinan virkkaa hetkessä ohuesta langasta.

Asetelma Suomajan pihapöydällä

Jouluvalmisteluihin kuuluu piparien paistaminen. Pipareita on leivottu kaikissa kolmessa talossa.

Pipareita tarjolla Suomajan olohuoneessa

Piparit on todellakin paistettu. Ne on leivottu massasta, joka kovetetaan uunissa paistamalla.

Kannonkolon keittiössä leipominen on vielä kesken

Piparimuotit löytyivät marketin paperiosastolta. Taikina ja piparit on liimattu voipaperiin paistamisen jälkeen.

Myllylammella varauduttiin jouluvieraiden tuloon

Myllylammen keittiössä on leivottu myös mokkaruutuja. Nomparellit ovat kynsikoristeita. Näillä pienillä joulujutuilla saatiin jo kiinni tunnelmasta.



lauantai 8. marraskuuta 2014

Äiti Kanerva suutarilla kenkiä teettämässä

Pienet, kevyet peikot, joilla on pulleat jalkapohjat, eivät pysy helposti pystyssä. Miten varmistaisin, että peikot eivät pyllähtele kesken näyttelyn?

Ainoa ratkaisu, jonka keksin, oli valmistaa peikoille kengät - sandaalit. Äiti Kanerva toimi testaajana. Leikkasin ohuesta balsalevystä jalkojen kokoiset ja malliset pohjalliset.

Sandaalit valmistettuna jalkojen mittojen mukaan ovat luksusta

Liimasin pohjallisten alle vielä ohuen mustan pahvin ja tein neulalla pohjan kummallekin sivulle kaksi reikää. Pujotin pieniä helmiä ohueen pikilankaan ja pujotin langan reikien läpi. Sitten kiersin ja solmin langan peikon nilkan ympärille.


Vihreä väri sopii hyvin äidin asuun

Pieni sinitarrapallero kengän pohjassa piti peikon pystyssä - ainakin testin ajan. "Suutarin" tehtäväksi jäi valmistaa sandaalit lopuillekin peikoille.


Peikkotalojen taakse tarvittiin sermejä

Näyttelytilan eli Wanhan apteekin ikkunat ovat melkein kaksi metriä leveät ja niitä on kolme kappaletta. Jokaiseen ikkunaan oli tulossa kaksi puolimetriä leveää sermiä peikkotauluineen, mutta tämä ei vielä riittänyt. Peikkotalojen taakse piti saada metrin levyiset sermit.

Löysin kangaskaupasta edullista tummansinistä puuvillaa, jonka pingotin puukehyksiin. Sermien alareunaan ompelin valkoisista sukkahousuista ja vanusta "lumisia" kuusia ja kinoksia.

Valmiita kuusia lumikinoksessa

Valmistin kuuset taivuttamalla jäykkää rautalankaa kuusen muotoiseksi (alakuvan 1. kuusi). Sitten peittelin rungon vanulla (alakuvan 2. kuusi) ja pingotin päälle palasen sukkahousun housuosasta leikattua trikoota. Ompelin reunat yhteen kuusen takapuolella (alakuvan 3. kuusi). Seuraavaksi ompelin pistoja oksien välistä (alakuvan 4. kuusi).  Lopuksi muotoilin vielä pienemmillä pistoilla pikkuoksia isoihin oksiin (yläkuvan kuuset).

Eri valmistusvaiheessa olevia kuusia

Kinokset on ommeltu vastaavalla tavalla, mutta rautalankakehikon sijasta sisällä on pahvin palanen. Ompelin kinokset ja kuuset kiinni sermiin ja liimasin pahvista leikattuja kultaisia tähtiä sermin yläosaan.


Taulunkehysten ja sermien nikkarointia

Tarvitsin peikkojen muotokuville kehykset ja peikkotalojen taakse näyttelyikkunoihin sermejä, joihin voisin kiinnittää taulut. Ostin taulujen kehystämistä varten valkoista kehysrimaa metritavarana ja sahasin sopivan mittaiset rimanpätkät tauluja varten.

Tässä vähän tilastoa:

14 taulua
4 x 14 = 56 rimaa
2 x 56 = 112 sahausta 90 asteen kulmaan

Riman profiili oli ulkoreunasta korkeampaa, joten jouduin tosiaan sahaamaan kaikki 112 päätä. Ihan yhdellä kertaa en urakasta selvinnyt pienellä käsisahallani.

Kehysten nikkarointia peikkojen muotokuvia varten

Liimasin ja nidoin rimat yhteen ja "sotkin" valkoiset kehykset töpöttämällä niihin superlonin palalla mustaa maalia.

Seuraavaksi rakensin noin metrin korkuisia ja puolimetriä leveitä sermejä tauluja varten. Sain raahelaisesta puutavaraa myyvästä liikkeestä lahjaksi rimanpätkiä, joista kokosin ensin kehikot sermeille. Nitoja oli oivallinen apuväline.

Sermin kehikon kokoamista

Tein sermeihin puuta muistuttavan pinnan muovitapetista. Onneksi oli kesä ja pystyin tekemään rakennushommia ulkona.

Muovitapetista sai kevyen ja riittävän aidon näköisen "puutaustan" tauluille

Alkoi näyttää aika valmiilta. Pieni ripaus satumaista ylellisyyttä vielä tarvittiin.

Näyttää melkein siltä, miltä oli tarkoituskin

Suihkautin hiukan kultaa sekä sermeihin että kehyksiin.

Maalin kuivattelua pihanurmikolla

Työn tiimellyksessä joku jäi vaille huomiota. Tyttären koiran - Ellin - katse kertoo paljon.

Elli kaipaa hoivaa

Nyt oli Ellin vuoro.

torstai 6. marraskuuta 2014

Suomajan asukkaat muotokuvauksissa

Suomajan asukkaiden kuvia tarvittiin nukketalonäyttelyyn. Isä Tupasvilla piti kuvata ihan alkukesästä ja äiti Karpalo myöhään syksyllä, lapset joskus siltä väliltä.

Isä Tupasvillan kuvaus onnistui helposti juhannuksen aikaan Kuusamossa. Jätesäkki alle ja sinne vain suon reunaan maahan makaamaan.

Isä Tupasvillan kuvausta Kuusamossa juhannuksena

Niin tuli isä Tupasvilla kuvattua tupasvillojen keskellä.

Isä Tupasvilla kuvattuna Kuusamossa

Juhannuksen aikaan kukki myös hilla. Tytär Hillankin kuvaaminen oli helppoa.

Tytär Hilla kuvattuna Kuusamossa

Hillan kuvasin kaiken varalta kukkien keskellä. Tarkoitus oli ottaa uudet kuvat marjojen keskellä loppukesästä. Tämä suunnitelma ei sitten toteutunutkaan, sillä pakkanen vei hillasadon niiltä seuduilta, jonne pääsin kuvaamaan. Marjat kypsyvät oranssinpunaisista kullankeltaisiksi ja ovat meidän ihmisten herkkua - samoin kuin peikkojen. Tytär Hilla on saanut värinsä kypsyviltä hilloilta.

Herkän kauniita, kylmän arkoja hillan kukkia

Sitten hurahtikin monta kuukautta ennenkuin tuli aika kuvata poika Juolukka ja äiti Karpalo. Juolukan marjat kypsyvät loppukesästä, mutta jäin odottamaan ruska-aikaa ja punaisia lehtiä varpuihin.

Juolukan varpuja loppukesästä metsän reunassa

Syyskuun puolivälissä juolukan lehdet olivat punaiset, mutta marjat olivat kadonneet jonnekin. Teimme Kuusamossa ruskaretken Kiutakönkäälle ja siellä kuvasin poika Juolukkaa

Poika Juolukka kuvattuna Kiutakönkäällä

Kiutaköngäs on upea paikka melkein ympäri vuoden. Veden kuohua on mukava katsella ja kuunnella.

Juolukka oikeassa alakulmassa pienenä sinisenä pisteenä



Kiutaköngäs Kuusamossa syyskuun puolivälissä

Äiti Karpalon kuvien suhteen olin ollut jo epätoivoinen. Vaikka olin saanutkin neuvoja, mistä karpaloita löytäisin, en huomannut niitä suolla kävellessäni. Niin hyvin karpalon marjat piiloutuvat suohon.

Karpaloita suolla Kuusamossa

Kiutakönkään reissulla poikkesimme Konttaiselle ja Konttaisen vaaramaisemissa, salaisella karpalosuolla sain vihdoin äiti Karpalon kuvattua.

Äiti Karpalo karpaloitten keskellä Kuusamossa

Voin vain kiittää vieraita, ystävällisiä ihmisiä ja myös äitiäni siitä, että peikkojen kuvausurakka oli saatu onnelliseen päätökseen.

Karpalosuo Kuusamossa

Konttaiselle kannattaa kiivetä - jos kunto kestää - vaikkei karpaloita olisikaan vailla.

Konttainen Kuusamossa

P.S. Olin muuten lenkkareilla siellä märällä, upottavalla suolla ja kengät olivat kosteat vielä seuraavana päivänäkin.