perjantai 19. joulukuuta 2014

Wanhan Raahen joulukalenterin 18. jouluikkuna: Mitä tapahtui yön pimeinä tunteina - se oli joulun taikaa

Näyttelyikkunat olivat Wanhan Raahen joulukalenterin 18. jouluikkuna! Tähän asti peikot olivat tehneet matkaa Myllylammelle ja siellä taas oli valmistauduttu vieraiden tuloon, mutta 18. päivä kaikki peikot olivat kokoontuneet Myllylammen pihapiiriin ja paketit oli avattu. Ilmassa tuntui selvästi joulun taika. Lisäksi ikkunoihin oli ilmestynyt tiernapoikapeikkoja ja eläimiä, joita ei oltu aikaisemmin nähty.  

Niinpä tiernapoikapeikot koristavat tällä hetkellä Wanhan Apteekin näyttelyikkunaa. Niiden valmistusohje löytyy Askartele sukkatrikoosta -blogistani.

Tiernapoikapeikot ovat vasemmalta oikealle kuningas Herodes, Muriaanien kuningas, Knihti ja Mänkki.

Myllylammella on kokoontuneena koko peikkokansa. Siellä vietetään yhteistä joulua.

Joulupukki ja 14 peikkoa joulunvietossa Myllylammella

Suomajan pihapiirissä on elämille ruokaa tarjolla.

Keijut ovat taikoneet joulun myös eläimille.

Joutsenetkin saivat ikkunaan pienen lammen, jossa voivat uiskennella.

Taaskin kesä talven keskellä



18. jouluikkuna auki Apteekkimuseolla

Näin kirjoitti Raahen Seutu 18.12.2014
Sari Jaatinen

Wanhan Raahen Joulukalenteri avautuu tänään Apteekkimuseon ikkunassa, osoitteessa Kauppakatu 31.
   Apteekin ikkunoissa on jo upea jouluinen näyttely, jota Tuula Kotila on koonnut puolisen vuotta. Nyt lukemattoman herkullisia yksityiskohtia sisältävät ikkunat saavat uuden lisän 18. jouluikkunassa - Tiernapojat.
   - 18 tuntia tein niitä itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Selasin netistä kuvia, että näin millaisia niiden pitää olla, Tuula kertoo asetellessaan tiernapoikia asemiin.
   Tuulan Peikkojen joulu -ikkunanäyttely on avoinna loppiaiseen asti. Jokaisessa kolmessa ikkunassa on yksi talo, joista keskimmäisessä vietetään joulua.
   Siellä Kannonkolon väki on lähdössä Myllylammelle joulun viettoon pikku pakaasit mukanaan. Suomajan väki on pakannut herkkuja mukaansa. Suuntana on tietysti Myllylampi ja ajatuksissa yhteinen joulunvietto. Myllylammella valmistaudutaan vielä vieraiden tuloon, mutta joulupukki on jo saapunut ja tuonut paketteja peikkokansalle.
   Näiden ikkunoiden äärellä viihtyvät isot ja pienet ja takuulla joku saa näppeihinsä peikkokärpäsen ja on pakko päästä itsekin tekemään omaa peikkomaailmaa.

Apteekkimuseon kokoelma on yksi Suomen arvokkaimmista farmasia-alan kokonaisuuksista.
   Yleisön tutustuttavana on muun muassa puisia rohdoslaatikoita apteekin alkuajoilta, satamäärin eri vuosisadoilta peräisin olevia lääkepulloja, vanhimmat niistä 1700-luvulta, monenlaisia lääkkeiden valmistuksessa tarvittuja välineitä, keraamisia pyöreäkantisia "runtipurkkeja", joita on käytetty rohdosten ja kemikaalien säilytykseen ja lääkkeiden myyntipakkauksia 1800-luvulta. Monissa rohdospurkeissa on jopa vanhoja lääkeaineita jäljellä.
   Apteekkarit Väinö ja Paavo Mäkinen säilyttivät ja vaalivat apteekkinsa ainutlaatuista vanhaa esineistöä, ja keväällä 1999 Raahen kaupunki hankki kokoelman omistukseensa. Samalla kaupunki vuokrasi käyttöönsä apteekin tilat, jotta arvokas esineistö voitiin edelleen säilyttää ja tuoda esille aidossa ympäristössä.


Peikkojen lumoissa -juttu Majakka-lehdessä

Näin Majakka-lehti kirjoitti 17.12.2014
Maria Hyväri
RAAHE

Kannon alla oleva nukkekoti. Tämä ajatus ei jättänyt raahelaista Tuula Kotilaa rauhaan toissakeväisen Tarton lelumuseovierailun jälkeen.
   Niinpä ei auttanut muu kuin ruveta tuumasta toimeen. Löytyi sopiva kanto ja puutyöverstaalla siihen sahattiin ovi- ja ikkuna-aukot. Alkoi Kannonkolon rakentaminen.
   Kannonkolon tekeminen vei Tuulan mennessään. Satoja työtunteja, tarvikkeiden etsimistä, miettimistä, ompelua, liimaamista. Taidot karttuivat tekemisen myötä: Kun piti saada ruohomaton näköistä materiaalia, piti opetella ryijyn teko. Kun piti saada notkeasta pajusta punottua huonekaluja, hän opetteli punontatekniikan. Sähkösuunnitelmankin Tuula piirsi, ja sähköliike toteutti ledivalaistuksen kolmikerroksiseen taloon.
   Silmä kehittyi havainnoimaan kaikenlaisia materiaaleja. Jäätelötikuista saa rakenneltua vaikka mitä, bambutabletteja voi hyödyntää lattian teossa.
   "Kerran näin ihanan vaskoolin muotoisen magneetin ja ostin sen. Sitten keksin, että peikkoisä harrastaakin kullanhuuhdontaa", Tuula kertoo.
   Nyt vaskooli nököttää peikkotalon seinustalla.
   Kannonkolo on kolmikerroksinen peikkotalo miniatyyrikokoisine yksityiskohtineen. On huonekalut, verhot, sohvat, astiat, sauna ja siellä pellavapyyhkeet ja kiuaskivetkin.

Saa olla rumaa ja vinoa

   Kun Kannonkolo valmistui, sinne piti saada asukkaat. Jotakin pientä ja herttaista, kaupan muoviset valmistavarat eivät kelvanneet.
   Niin alkoivat muotoutua peikot – äiti Kanerva, isä Mustikka, poika Puolukka ja tytär Vanamo. Peikkovartalo on piipunrassia, jonka ympärillä on vanukerros. Iho ja vaatteet valmistetaan nailonsukkahousuista, jotka Tuula tietenkin värjää sopiviin sävyihin.
   Peikot ovat peikkomaisen näköisiä, sillä peikkojen maailmassa ei ole niin justiinsa. Sama riemastuttava ajatus kelpaa taloonkin.
   "Täällä saa olla rosoista ja kulunutta. Epäonnistuminen voi olla onni, vino ja ruma on hyvä juttu", Tuula sanoo.
   Vieras ei tuota rumaa ja vinoa kyllä näe: kaikki on pikkutarkkaa ja mietittyä.

Peikot osa perhettä

Kannonkolon jälkeen ovat valmistuneet Peikkotalot Suomaja ja Myllylampi sekä asukkaat niihin. Peikoista on tullut perheenjäseniä. Kun Tuula miehensä kanssa matkustaa Kuusamon mökille, peikot tulevat repussa mukana.
    Ne ovat seikkailleet Korouomassa ja Kiutakönkäällä. Niitä on kuvattu kesämaisemissa ja talven kuurassa. Tuula on koonnut harrastuksestaan jo kuusi kuvakirjaa ja pitää myös blogia, joita varten kuvia tarvitaan.
    Käsityöt ja näpertely ovat olleet Tuulan elämää aina.
   "On vaan pakko tehdä. Nyt luomisen vimma on kestänyt yhtä soittoa puolitoista vuotta!"
   Perhe tietää tämän "pakon".
   "Välillä kysytään, että missä me tänään syödään, kun ruokapöytä on täynnä askartelutarvikkeita", Tuula nauraa.

Tuula Kotilan peikkotalot ovat esillä Raahessa Wanhan apteekin näyteikkunassa 6.tammikuuta saakka. Huomenna torstaina 18.12. ikkuna on Wanhan Raahen Joulukalenteri-ikkuna.

Tuula Kotila ja peikkotalo Myllylampi

Peikkomaailman rakentaminen lähti Kannonkolon rakentamisesta. Toisessa kerroksessa kurkistelevat talon asukkaat.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Kantoon sammalkatto

Sammalmättäästä kannon nokassa sain inspiraation.

Aitoa sammalta kannon nokassa

Kannonkolo tarvitsi katon ja katto päällysteen. Sammalkatto tuntui ainoalta oikealta. Hankin eri vahvuisia ja sävyisiä ja olomuodoltaan erilaisia lankoja, joiden värisävyt sointuivat yhteen. Ryijypiston ohjeen löysin netistä. Hankin vielä säkkikangasta, josta leikkaisin sopivan kokoisen ja mallisen kannon päällyksen. Säkkikankaan reunat kannattaa huolitella siksakilla ennen ompelua, ettei reuna purkautuisi. Ompelin pistoja eri suuntiin ja vaihdoin lankoja saadakseni elävää pintaa, joka näyttäisi edes vähän sammalelta.


Käsityö nurjalta puolelta katsottuna

Keskelle olin merkinnyt piirtämällä alueen, jonka tulisin peittämään pölkystä sahatulla ohuella puukiekolla.

Käsityö oikealta puolelta

Elettiin jo kesää ja ompelin kattoa keskikesän auringosta nauttien.

Aurinkoa voi ottaa näinkin

Lopuksi liimasin puukiekon ompelukseni keskelle.

Valmista tuli

Olin jo varannut kaksi vanerista sahattua kiekkoa, jotka liimasin yhteen. Alimmainen mahtui sopivasti kelokannon sisään ja päällimmäinen peitti kannon reunat ulkoreunaan asti. Liimasin ompelukseni vanerikanteen. Askartelin siihen vielä nimikyltin harmaantuneesta puutikusta (pienestä oksasta) ja ruskealla askartelumaalilla maalatusta balsalevyn palasesta. Levyyn olin raaputtanut tekstin Kannonkolo ja plakaatin reunat olin hionut kynsiviilalla vanhan ja kuluneen näköisiksi.

Kannonkolon koira poseerasi katolla

Ompelin samalla tekniikalla sammalta myös kannon juureen.

Koirasta oli tulossa ihan linssilude

Pientä rekvisiittaa alkoi löytyä ja ilmestyä Kannonkoloon tulevia asukkaita varten.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kannonkoloon lattiapinnat ja sähköjen asennus

Vapusta oli kulunut kaksi viikkoa ja Raahessa oli lämmintä. Hain Mikonkarista pienen purkillisen hiekkaa talon lattiaa varten. Kannonkolon kaksi alinta kerrosta on "piilossa maan alla" ja siksi lattioiden piti olla maanläheisiä.

Toukokuun puoliväli 2013 Raahen Mikonkarissa. Hain sieltä purkillisen hienoa hiekkaa.

Suunnittelin ja merkitsin saunan seinien paikat neliön malliseen lattiavaneriin (koko noin 50 cm x 50 cm). Porasin seinän vierustoille sisäpuolelle reikiä sähköjohtoja varten. Rakentaisin myöhemmin johtojen päälle pienen kaapin, jotta johdot jäisivät piiloon.

Ostin sisustusliikkeestä muovimattoa, jossa oli kuvioina isoja kivilaattoja. Mattorullat ovat monta metriä leveitä, joten tarvitsin mattoa vain 15 cm. Henkilökunnan pokka piti hyvin, kun myyjät leikkasivat minulle ystävällisesti pienen siivun jättimäisestä mattorullasta.

Leikkasin muovimatosta miniatyyrikokoisia kivilaattoja ja liimasin ne vanerin päälle jättäen pienet raot laattojen väliin ja saunan seinien kiinnityskohtaan. Liiman kuivuttua saumasin raot samalla askartelumassalla, jolla peitin saunan ulkoseinät. Massaa ei tule saunan seinien alle, vaikka kuvassa sitä on levinnyt sinne ohut kerros. Massan tulee olla sellaista, että se kuivuu itsestään eli sitä ei tarvitse kovettaa kuumassa uunissa. Massa saattaa halkeilla kuivuessaan, mutta se kuuluu asiaan, kun rakennetaan tämän tyyppistä nukketaloa. Halkeilua voi estää peittämällä saumattu alue muovilla kuivumisen ajakasi.

Saumausten kuivuttua levitin alimman kerroksen lattiaan vielä paksusti liimaa ja sen päälle kuivaa hiekkaa. Taputtelin hiekkaa kämmenellä liiman joukkoon.


Ennen lattian päällystämistä siihen on merkattu tulevat seinien paikat.

Sitten kiinnitin saunan paikalleen käyttämällä runsaasti liimaa. Lopuksi viimeistelin sokkelin massalla.

Saunan päälle tulee paljon painoa ja taloa kannetaan tästä alimman kerroksen lattiasta. Rakennelma pysyy siten kasassa.

Keskimmäiseen kerrokseen tuli pitkä vanerinen väliseinä jakamaan kerroksen kahtia. Lisäksi laitoin pienen vaneriseinän jakamaan taakse jäävän tilan kahdeksi makuuhuoneeksi. Väliseinistä tuli samalla tuki niiden päälle tulevalle pienemmälle vanerikiekolle eli katto-/lattialevylle. VINKKI: Seinävanerit kannattaa käsitellä pinnoitteella ennen niiden kiinnittämistä taloon.

Päällystin keskimmäisen pyöreän katto-/lattialevyn yläpinnan talon etupuolelta kivilaatoilla ja takapuolelta bambutabletista puretuilla "lattialaudoilla". Jos alapuolen eli saunan katon haluaa vaikkapa petsata tai käsitellä jollakin muulla tavalla, käsittely täytyy tehdä ennen vanerikiekon kiinnittämistä paikoilleen. Samoin täytyy muistaa porata reiät sähköjohtoja varten tulevien lamppujen kohdalle.

Ylimpään pyöreään levyyn tein kivipolun oven eteen ja kivetin kannon sisään jäävän lattian ennen kannon kiinnittämistä.

Kokosin eri kerrokset päällekkäin ja kiinnitin ne yhteen liiman ja naulojen / pienten ruuvien avulla.

Keskikerroksen lattialistat ovat bambutablettia. Pienet kivet ovat koristeita ja antavat rakennelmalle lisätukea.

Alla olevassa kuvassa näkyy kaksi tukipilaria, jotka vielä liimasin sekä koristeiksi että lisätueksi kerrosten välille.

Sähköt eli led-valot asennettiin sähköliikkeessä talon kaikkiin kerroksiin. Tein sitä varten erillisen  sähkösuunnitelman. Olin porannut johtoja varten reikiä valmiiksi eri kerrosten välille. Lamppujen ja johtojen paikat oli siis tiedettävä jo ennen talon kokoamista. Valaisimia ja varjostimia ei olisi tarvinnut tehdä ennakkoon, mutta tämän ensimmäisen talon kanssa toimin näin.

Aikamoinen johtojen sekamelska piilotettavaksi.

VINKKI: Saunan takaosaan joko sisä- tai ulkopuolelle kannattaisi rakentaa pieni sähkökeskus, jonne voi piilottaa valaistuksen toteutuksessa tarvittavan riviliittimen, johtoja tai muita osia. Keskuksen voi sitten naamioida sopivalla tavalla. Kannonkolossa kaikki tekniikka on pohjan alla ja jouduin rakentamaan tekniikkaa varten "rasian" pohjan alle.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Porontaljoja ja pajukalusteita

Olin jo vuosia säilyttänyt vanhoja, sohvalla olleita porontaljoja varastossa - kaikenvaralta. Taljoista irtosi karvaa, joten niistä ei ollut enää sisäkäyttöön. Katsoin mallia isosta taljasta ja leikkasin paperista pienen kaavan. Aloin leikellä taljasta miniatyyritaljoja. Lyhensin pitkiä karvoja saksilla leikkaamalla. Tulos oli epätasainen, mutta se vaikutti mukavan aidolta ja käsintehdyltä.

Porostaljassa on tummempia ja vaaleampia kohtia, joten siitä sai sekä tummia että vaaleita pieniä taljoja

Taljojen leikkaaminen oli sotkuista hommaa, joten tein sitä ulkona - pilkkihaalarissa! Eipähän palellut. Irtokarvat hävisivät kesään mennessä pihalta. Niistä tuli pienille eläimille varmaan hyvää pesän eristettä ja lämmikettä.

Toinen vappuloman askare olivat pajukalusteet, joita punoin ja sidoin narulla/pajulla liiman kanssa. Pajunoksat keräsin mökin pihapiiristä tien varresta. Olin yrittänyt hävittää pajuja, mutta olivat mokomat kasvaneet taas uudestaan.

Halusin kalusteista mahdollisimman rosoisia ja karkeatekoisia. Käytin pienten sohvien selkänojien punomiseen kaaospunontaa. Siihen ei ole juuri sääntöjä. Ensin punotaan muutama oksa antamaan tukea ja sitten pujotellaan oksia sinne sun tänne.

Vasemmalla edessä pieni lasten sänky ja oikealla sohva

Porontaljat ja pajukalusteet eivät tulleet käytännössä maksamaan minulle mitään, mutta aikaa niiden tekemiseen kului.


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tästä alkoi Kannonkolo-projekti

En saanut Tarton nukketaloa mielestäni. Piirtelin Kuusamossa vapunalusviikolla 2013 luonnoksia talosta, jonka voisin rakentaa ja joka mahtuisi mökille johonkin nurkkaukseen. Talosta oli tarkoitus tulla kaksikerroksinen.

Ensimmäisenä tarvittiin kanto. Olimme vuosia aikaisemmin ostaneet kelosta tehtyjä valaisimia kuusamolaiselta puutyöverstaalta ja sinne suuntasimme katsomaan, löytyisikö verstaalta sopivaa kelokantoa nukketalooni.

Porot olivat tiellä, kuten niin usein Kuusamon seudulla

Jännitys tiivistyi, kun saavuimme verstaalle. Aikaisemmilta käynneiltä tiesin jo vähän, mitä odottaa.

Kodin piharakennuksessa olevassa verstaassa tuoksuu puu

Ei tarvinnut pitkään etsiä. Mieluinen kanto löytyi, mutta siihen piti sahata ovi- ja ikkuna-aukot. Minulla ei ollut tarvittavia välineitä, joten tilasin työn verstaan pitäjältä.

Upea kanto!

Kantoa odotellessa oli aikaa nauttia Kuusamon vapusta. Kesämekkoa ei tarvittu.


Jäinen Pyhäjärvi ja taustalla Pyhävaara

Odottavan aika tuntui pitkältä. Sain kannon vapuksi ja yllätyksenä lahjaksi kannon ohennuksessa syntyneen lieriön. Päätin tehdä siitä alakertaan saunan. Olin tilannut verstaalta myös pyöreät vanerilevyt, joita tulisin tarvitsemaan projektissani.

Hahmottelin talon mittasuhteita minikokoisilla porontaljoilla ja pajunoksilla, joista suunnittelin tehdä kalusteita.

Muurasin tulevan saunan ulkoseinät valkoisella askartelumassalla ja upotin siihen koristeeksi aitoja kiviä.

Lieriö joutui käsittelyssä koville, mutta kesti ehyenä juuri ja juuri

Näin olin päässyt hyvään alkuun nukketaloprojektissani.


maanantai 1. joulukuuta 2014

Inspiraatio

Idea Kannonkolon rakentamisesta syntyi Tarton lelumuseossa Virossa keväällä 2013. Museo on vanha kauniisti kunnostettu rakennus.

Pelkästään koristeet sisäänkäynnin yläpuolella houkuttelevat astumaan museoon.

Museo sijaitsee ihan Tarton keskustan tuntumassa.

Museossa on paljon nähtävää, mutta yksi nukketalo viehätti minua niin paljon, että jäin sen koukkuun.

Tonttu kurkistelee kannon päällä tässä jouluisessa talossa

Museon nukketalossa kanto ei ole aito, vaan se on tehty erilaisista materiaaleista. Rakennelma on  kotikäyttöön liian suuri. Korkeus on parin metrin luokkaa. Mutta se ajatus, että kannon alla on nukkekoti, se jäi muhimaan aivoihini.