Liiman lisäksi tarvittiin nitojaa, jolla jäykät tuohet tarttuivat kuivuneeseen massaan ja massan sisällä olevaan verkkoon. Jos inspiraatio ei olisi ollut niin hillitön, olisi tuohien kanssa voinut miettiä parempiakin ratkaisuja.
Niitit piiloon! Niittien päälle ja tuohen palojen rajakohtiin liimasin "jäkäläkukkia".
Kun ulkoseinät olivat valmiit, ei äkikseltään huomannut, että koivut eivät olleet aitoja "pölkkyjä".
Lopputulos vastasi suunnitelmaani - kaksi rähjäistä kantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti