torstai 14. joulukuuta 2017

Koivuhaan ja Majakan peikot pikkujoulutunnelmissa

Onpas meillä hieno kuusi. Peuranvirna ja Lemmikki ihailevat lumista pikkujoulukuusta.


Mummo Orvokki on leiponut pipareita. Toivottavasti nämä tuovat perheelle joulun tunnelmaa.



Pikkuiset peikkolapset tietävät mikä on joulu, mutta mikä se pikkujoulu on? Äiti Päivänkakkara ja isä Leinikki yrittävät selittää, että silloin aloitetaan joulun valmistelut ja maistellaan jo joulun herkkuja ja vietetään aikaa yhdessä.



Mitä tapahtuu, jos koirille kääntää hetkeksi selkänsä? Ovatko jouluherkut turvassa?


Onneksi pelastus tulee viime hetkellä, kun Neidonkenkä huomaa koirien kujeet. Lapset käyvät piparien kimppuun.



Kiitos mummo hyvistä pipareista. Puna-Ailakki ja Lemmikki antavat mummolle jouluisen kukkakimpun.



Iloista joulun odotusta kaikille!



maanantai 30. lokakuuta 2017

Peikot ja velhot siirtyivät talviaikaan

Kaamos hiipii Koillismaalle ja peikkotalojen asukkailla tuli aika hiljentyä viettämään keskitalvea sisätiloissa omissa kodeissaan. Myös velhot seurasivat suojattejaan.

Myllylammen talo ja Suomaja nököttävät vierekkäin ja asukkaat voivat helposti seurustella keskenään.



Metsänväki viettää laatuaikaa kotonaan Kannonkolossa.


Niitynväen talossa Koivuhaassa riittää hulinaa ja huisketta talvellakin.


Nyt odotetaan joulua ja aloitetaan pikku hiljaa talojen koristelu juhlakuntoon.


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Yöpakkasia ja kuuraa rannassa

Yöllä oli ollut pakkasta ja aamulla järvellä oli usvaa.



Velho Vellamoinen tähyili järvelle ja mietti, missä pikkuiset peikot mahtoivat viipyä.



Peikot olivat lähteneet edellisenä iltana lauttaretkelle ja yöpyneet lautalla. Nyt rannanväki oli kuitenkin palaamassa kotirantaan.



Vellamoinen oli peikkoja odottamassa ja otti heidät iloisena vastaan. Retki oli ollut hauska. Nyt alkoivat olla käsillä viimeiset hetket tehdä lauttaretkiä. Pian tulisi talvi ja vietettäisiin paljon aikaa sisällä.



keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Metsänväki ja vieraat vaaramaisemissa

Kesä oli kääntynyt syksyyn ja metsänväki suunnitteli kotonaan Kannonkolossa luontoretkeä. Tarkoitus oli kutsua muitakin peikkoperheitä retkeilemään vaaralle.


Äiti Kanerva kertoi tyttärelleen Vanamolle, että pian tavattaisiin ystäväperheitä rannanväkeä ja suonväkeä.



Metsänvelho Unituinen istui kalliolla ja haaveili osallistumisesta retkeen.



Päivä oli kaunis ja aurinkoinen - juuri sopiva retkeilyyn - tuumivat velho ja Kannonkolon väki.



Alhaalla rannassa vieraat olivat jo lähtöpuuhissa ja kipuaisivat pian vaaralle.



Peikkojen päästyä vaaran laelle velho Unituinen otti lapsikatraan heti hoiviinsa ja kertoi lapsille tarinoita luonnosta.



Äidit ja mummo ihailivat maisemia, jotka avautuivat vaaralta.



Maisemat näyttivät täältä ylhäältä niin toisenlaisilta kuin kotoa rannalta.



Isät ja vaari olivat samaa mieltä.



Päivä oli ollut mukava, mutta vieraiden piti ehtiä takaisin koteihinsa illaksi. Unituinen istui puun juurakossa ja mietti, missä seuraavan kerran mahtaisi tavata peikkoystävänsä.







tiistai 12. syyskuuta 2017

Suonväen ruskaretki

Syksy oli saapunut velho Hallavaisen ja suonväen kotikonnuille. Suomajassa suunniteltiin yhteistä ruskaretkeä.



Velho kertoi äiti Karpalolle ja isä Tupasvillalle, että nyt olisi aika lähteä retkelle. Lapset Hilla ja Juolukka kuuntelivat kotinsa yläkerrassa korva tarkkana.



Hallavainen kiipesi lasten kanssa järvenrantasuon reunassa kasvavaan puuhun ja kertoi lapsille, että ruskan värit luonnossa kertoivat kesän päättymisestä.



Suolla näyttikin todella kauniilta.



Puolukatkin loistivat punaisina.



Niiden keskellä oli mukava seikkailla.



Äiti Karpalo kiitti Hallavasta mukavasta ruskaretkestä.



Retken jälkeen Hallavainen mietti, että pian aurinkoiset päivät vaihtuisivat pakkaspäiviin.



lauantai 26. elokuuta 2017

Suomen luonnon päivä 26.8.2017: Myllylammen väki lauttaretkellä

Sää oli lämmin ja Myllylammen peikkotalossa asuva rannanväki lähti lauttaretkelle. Isä Kaisla ohjasi lautan hiekkarannalle.



Rannanvelho Vellamoinen katseli koivun oksalta peikkojen rantautumista.


Rannanväki nousi lautalta rannalle ja mietti, miten löytäisi oman suojelijavelhonsa.



Samassa velho Vellamoinen astelikin jo heitä vastaan ja peikot pääsivät kysymään neuvoja viisaalta velholta. Monenlaista kysyttävää oli kertynyt kesän aikana.



Lapset Ulpukka ja Hopeapaju leikkivät rannalla koiransa kanssa.



Kun asiat oli saatu selviksi, väki palasi lautalle ja huiskutti iloisesti velholle.



Ranta hiljeni peikkojen palatessa kotiinsa.







Suomen luonnon päivä 26.8.2017: Kannonkolon väki kotaretkellä

Metsänvelho Unituinen keikkui ja tasapainoili kuusen oksalla.



Kannonkolossa asuva metsänväki oli lähtenyt retkelle ja huomasi puussa temppuilevan velhon. Velhon näkeminen enteili hyvää peikkojen retkelle.



Eipä aikaakaan, kun kullankaivaja isä huomasi kivikossa valtavan kultaisen kiven ja vielä toisenkin.



Isä kutsui perheensä paikalle ja kaikki ihmettelivät hienoa löytöä.



Päivä kului nopeasti, kun perhe siirsi yhteistuumin kultakivet kotaansa. Ilta saapuisi pian. Miten ihmeessä saataisiin unen päästä kiinni tällaisen päivän jälkeen.



Onneksi velho Unituinen tuli apuun. Velhon tasainen rummutus ja laulu olivat hyvää unilääkettä peikkoperheelle.






Suomen luonnon päivä 26.8.2017: Suomajan väki marjaretkellä

Hilla-aika alkoi olla jo lopuillaan, joten Suomajassa asuva peikkoperhe päätti mennä tapaamaan velho Hallavaista. Tietäisikö suonvelho, mistä peikot löytäisivät vielä hilloja saadakseen suunsa makeaksi? Tietenkin velho tiesi ja osoitti peikoille suuntaa marjapaikalle.



Velho Hallavainen lähti saattajaksi näyttämään marjapaikkaa. Tästä se hilla-alue alkaa.



Suonväki oli iloinen ja onnellinen hillasaaliistaan.



Velho kiipesi suon reunalla kasvavaan mäntyyn ja huiskutti peikoille heidän lähtiessään kotimatkalle.





Suomen luonnon päivä 26.8.2017: Koivuhaan väki kukkaretkellä

Koivuhaan peikkotalossa asuu niitynväkeä. Niitynväki kokoontui sopimaan omien nimikkokukkiensa etsimisestä. Jokainen peikoistahan oli saanut nimensä joltakin niityn kasvilta.



Kun sopiva aika oli kulunut, kaikki palasivat kokoontumispaikalle. Ensimmäisenä oman nimikkokukkansa esitteli pikkuinen Lemmikki.



Sitten oli Apila-nimisen pojanvesselin vuoro. Apilakin oli löytänyt nimikkokukkansa.



Äiti Päivänkakkara oli löytänyt ison ja kauniin päivänkakkaran.



Mummo Orvokki säteili sylissään juuri oikean värinen orvokki.



Vaari Heinä oli kahmaissut kainaloonsa kokonaisen kimpun heinää.



Mutta sitten paikalle ilmestyi niitynvelho Usvalainen vierellään isä Leinikki ja lapset Puna-Ailakki ja Timotei. He eivät olleet löytäneet nimikkokukkiaan. Osa niistä oli kukkinut jo alkukesästä. Velhon tapaaminen ja mukaan saaminen korvasi peikoille kukkien löytämättä jäämisen moninkertaisesti.



Kukkaretken päätteeksi peikot antoivat Usvalaiselle löytämänsä kukkaset. Usvalainen sitoi ne kiitollisena pukuunsa.