keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Metsänväki ja vieraat vaaramaisemissa

Kesä oli kääntynyt syksyyn ja metsänväki suunnitteli kotonaan Kannonkolossa luontoretkeä. Tarkoitus oli kutsua muitakin peikkoperheitä retkeilemään vaaralle.


Äiti Kanerva kertoi tyttärelleen Vanamolle, että pian tavattaisiin ystäväperheitä rannanväkeä ja suonväkeä.



Metsänvelho Unituinen istui kalliolla ja haaveili osallistumisesta retkeen.



Päivä oli kaunis ja aurinkoinen - juuri sopiva retkeilyyn - tuumivat velho ja Kannonkolon väki.



Alhaalla rannassa vieraat olivat jo lähtöpuuhissa ja kipuaisivat pian vaaralle.



Peikkojen päästyä vaaran laelle velho Unituinen otti lapsikatraan heti hoiviinsa ja kertoi lapsille tarinoita luonnosta.



Äidit ja mummo ihailivat maisemia, jotka avautuivat vaaralta.



Maisemat näyttivät täältä ylhäältä niin toisenlaisilta kuin kotoa rannalta.



Isät ja vaari olivat samaa mieltä.



Päivä oli ollut mukava, mutta vieraiden piti ehtiä takaisin koteihinsa illaksi. Unituinen istui puun juurakossa ja mietti, missä seuraavan kerran mahtaisi tavata peikkoystävänsä.







tiistai 12. syyskuuta 2017

Suonväen ruskaretki

Syksy oli saapunut velho Hallavaisen ja suonväen kotikonnuille. Suomajassa suunniteltiin yhteistä ruskaretkeä.



Velho kertoi äiti Karpalolle ja isä Tupasvillalle, että nyt olisi aika lähteä retkelle. Lapset Hilla ja Juolukka kuuntelivat kotinsa yläkerrassa korva tarkkana.



Hallavainen kiipesi lasten kanssa järvenrantasuon reunassa kasvavaan puuhun ja kertoi lapsille, että ruskan värit luonnossa kertoivat kesän päättymisestä.



Suolla näyttikin todella kauniilta.



Puolukatkin loistivat punaisina.



Niiden keskellä oli mukava seikkailla.



Äiti Karpalo kiitti Hallavasta mukavasta ruskaretkestä.



Retken jälkeen Hallavainen mietti, että pian aurinkoiset päivät vaihtuisivat pakkaspäiviin.