perjantai 27. helmikuuta 2015

Lampunvarjostimet ja parvekkeen kaiteet jouluaskareena

Joulunvietto 2013 Kuusamossa ei katkaissut Myllylampi-projektia. Messuilta ostettu koriste kutsui meitä joulun viettoon.



Lunta oli sekä kuusissa että maassa.



Lampunvarjostimia syntyi yksi toisensa jälkeen.



Varjostimen kehikko on muotoiltu taipuisasta, mutta jämäkästä rautalangasta. Kehikkoon on solmittu ohuesta paperinarusta tukilankoja.



Sitten paperinarua on pujoteltu tukilankojen välistä ilman mitään sääntöä. Tekniikkaa kutsutaan kaaospunonnaksi.



Samasta rautalangasta syntyi kaiteisiin metallisia "pylväitä". Maalasin ne mustiksi.



Sahasin vielä vajassa koivuklapeja, mutta olin jo päättänyt, että perhe saisi nyt jatkaa itse tätä projektia. Olisin siinä vain tukena ja turvana tarvittaessa.



Näin sujui ihmis(t)en joulu.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Joulunviettoa Kannonkolossa

Kannonkolon väki oli valmistautunut joulunviettoon ja vieraiden saapumiseen. Rannanväki oli löytänyt uuden kodin, mutta talo oli vielä siivousta ja kunnostusta vailla. Niinpä yhteinen joulunvietto Kannonkolossa oli loistava ajatus.

Joulupukkikin löysi Kannonkoloon ja toi lahjoja niin pienille kuin isoillekin. Lapset olivat jännittyneitä seistessään joulupukin edessä.



Ulpukka sai joulupukilta pupun.



Vanamo sai nukelleen pienen sängyn.



Pojat Puolukka ja Hopea saivat palikoita ja pallot. Tornien rakentaminen alkoi kiinnostaa välittömästi.



Mummo Lumpeelle joulupukki toi kurpitsakannun.



Äiti Rentukka sai myös kurpitsakannun, mutta eri värisen.



Äiti Kanervan paketista löytyi mausteita kaukaisilta mailta.



Joulupukki oli kuullut vaari Osmankäämin yskimisen, kun osasi tuoda vaarille yskänsiirappia.



Remontin lähestyessä isä Kaislan saama kirves oli oiva lahja.



Isä Mustikka sai myrskylyhdyn, jota tarvitsisi kullanhuuhdontamatkoillaan.



Juhlan kunniaksi otettiin vielä yhteiskuva kahden peikkoperheen tapaamisesta.



Tämä oli iloinen ja ikimuistoinen joulutapaaminen.


perjantai 20. helmikuuta 2015

Rannanväki löysi kodin

Pitkän etsimisen jälkeen rannanväki löysi vihdoin perheelle kodin. Talo oli autio ja sotkuinen, mutta siellä oli valmiina toimintakunnossa oleva mylly.


Mummo ja vaarikin ihastuivat taloon, vaikka pientä remonttia jouduttaisiinkin tekemään.



Ulpukka ihastui pihalla asustaviin villihevosiin.



Hopea tykästyi pieneen karitsaan.



Isä Kaisla voisi nyt ryhtyä mylläriksi ja pääsisi unelmiensa ammattiin. Jopa jyväsäkkejä löytyi hylätyn talon myllyn uumenista.


Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että uusi koti oli löytynyt.

torstai 19. helmikuuta 2015

Joulukuussa 2013 tuli myrskykin "avuksi"

Itsenäisyyspäivän aikana luonto näytti vielä hyvät puolensa. Kaunis viikonloppu Kuusamossa ja kamera oli kovassa käytössä. Pyhävaara ja Pyhäjärvi olivat valkoisen lumen peitossa.



Rukallakin olivat talviset tunnelmat.











Rukan matkamuistomyymälästä löytyi pieni noitarumpu. Ison rummun vierellä mökin seinällä se näytti todella pieneltä, mutta peikkotalossa se tulee näyttämään ihan hyvän kokoiselta.


Sitten Seija-myrsky puuttui peliin Raahessa ja katkaisi pihapuumme. Päätin, että puun henki saisi jatkaa elämäänsä Myllylammella.



Katkoin sopivan paksuisista oksista suoria osia kuivumaan ja odottamaan huonekalujen valmistamista.


Sitten vain joulua odottamaan.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Mummo Lumpeen perhe

Mummo Lumme sai perheensä ja poseeraa tässä onnellisena koko potretin kanssa kesäisissä maisemissa.



Peikkojen valmistusohjeet löytyvät Askartele sukkatrikoosta -blogistani.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Portaat, lattiat ja seinäpintojen käsittely

Portaat on rakennettu balsalevystä. Kiinnitin ne maalaamisen jälkeen pieniin vanerisiin ulokkeisiin, jotka liimasin ensin tukirimojen avulla lattiavanereihin. Askelmia varten tein pienet viillot portaiden runkoon. Liima oli tavallista yleisliimaa.


Vaneriseinät oli jo pinnoitettu ohuella balsalevyllä. Halusin seiniin hirttä muistuttavan pinnan. Ensimmäisessä vaiheessa pintaan on sivelty harmaata, valkoista ja mustaa akryylimaalia.



Maalin kuivuttia raaputin pintaan tasaisin välein hirsien raot.




Lopuksi rikoin seinien pintaa vielä puuviilalla, jotta pinta näyttäisi vanhalta ja kuluneelta.



Talon takapuolelle oli porattu reikiä valojen asennusta varten. Johdot jäisivät aikanaan erilaisen listojen alle piilooon.



Talosta puuttui vielä mm. listoja, nurmikatto, ikkunoita ja sokkelin muuraus.


Asukkaita oli valmiina tässä vaiheessa vain mummo Lumme, joten mummolle piti seuraavaksi saada perhe.


tiistai 10. helmikuuta 2015

Alapihan puro ja lampi

Myllynratas tarvitsee juoksevaa vettä pyöriäkseen. Tein talon päätyyn peileistä puron, joka laskee etupihalla olevaan peililampeen. Raaka-aineet ostin lasiliikkeestä - olivat ylijääneitä paloja jostakin asiakastilauksesta.

Katkoin pitkulaisen peilin muutamaan osaan ja tein puroon pieniä putouksia liimaamalla peilien alle saunan vanhoista istuma-alusista leikattuja korokkeita. Sommittelin kauniita kiviä putouskohtiin.



Sivelin peilien pinnalle ohuesti liimaa ja ripottelin päälle vähän hiekkaa. Kiinnitin kivet liimalla.



Liimasin putoiskohtiin pienet palat muovikelmua vedeksi. Suhautin puron pintaan vähän hiuslakkaa, jotta kivet näyttäisivät märiltä. Rannat saivat vihreän heinikon peitteekseen. Osaa rannoista peittää liimalla kiinnitetty paksu hiekkakerros.


Vihreä nurmikko on ommeltu ryijypistoilla säkkikankaalle, joka on ensin leikattu oikeaan muotoonsa. Reunat on huoliteltu/siksakattu ennen ompelua, muuten kangas purkautuu ommellessa. Kaislat ovat muovikukista leikattuja, vajaan tulitikun mittaisia ruohon pätkiä. Ne on istutettu tuoreeseen liiman ja hiekan sekoitukseen.



Silta on balsaa, joka on maalattu harmaan, mustan ja valkoisen maalin sekoituksella ja hiottu kuluneen näköiseksi.


lauantai 7. helmikuuta 2015

Mummo Lumme käynnisti Myllylampi projektin

Kannonkolo on metsänväen koti ja mummo Lumme on rannanväkeä. Mummo syntyi oikeastaan vahingossa. Tarkoitukseni oli askarrella äiti Kanerva, mutta lopputulos näytti liian vanhalta peikkoäidiksi. Nuken ompeluun oli mennyt kokonainen päivä ja se näytti mielestäni herttaiselta, joten päätin tehdä nukesta mummon.

Tässä on alkavan projektini lopputulos: Myllylampi - rannanväen koti.


Sitten katsotaan, miten se syntyi. Halusin kokeilla jotakin uutta, joten rakensin tästä seuraavasta talosta ensin pahvisen mallin.


Otin aaltopahvisesta kyhäelmästä mitat ja ostin vanerit mittoihin sahattuina. Sahasin ikkuna-aukot - jos sitä nyt voi sahaamiseksi sanoa - enemmän oli jukertamista. Minulla ei ollut asianmukaisia työkaluja, mutta kikkailemalla sain jonkinlaiset ikkuna- ja oviaukot aikaiseksi. Tässä oli hyötyä siitä, että olin tekemässä peikkotaloa ja oli vain hyvä, että ikkunat tulivat vähän vinoon.

Ennen osien kokoamista suunnittelin lamppujen paikat ja porasin johtoja varten reikiä lattioihin ja takaseinään. Päätin vetää osan johdoista talon takaseinää pitkin ulkopuolella. Sitten kokosin osat yhteen liiman ja pienten naulojen avulla.



Talon mitat ovat "noin mittoja". Niissä pitää huomioida vanerin vahvuus, jotta kootessa säästyy murheilta. Itse en säästynyt, vaikka rakensin ensin pahvitalon. En noudattanut taloa suunnitellessani mitään mittastandardeja. Tein vain peikoilleni sopivan kokoisen talon.
  • Alusta on 9 mm vaneria kooltaan 52 x 52 cm.
  • Talon muut osat ovat 3 tai 4 mm paksua vaneria.
  • Huoneiden syvyys on 20 cm, joten kaikki päätypalaset ovat sen levyisiä
  • Päätyseinän korkeus on 38 cm. Alin kerros on noin 20 cm korkea ja keskikerros noin 18 cm korkea.
  • Alin kerros on jaettu väliseinällä kahteen osaan. Väliseinä on 20 x 20 cm.
  • Iso takaseinä on 38 x 38 cm.
  • Lattiat/katot ovat noin 38 x 20 cm. Välikerroksen lattian/katon pitää mahtua päätyseinien väliin. Ylemmän kerroksen lattian/katon pitää tulla päätyseinien päälle, jotta rakennelma on tukevampi. Tässä tein virheen! Ylemmässä kappaleessa olisi pitänyt huomioida myös ison parvekkeen lattia eli sen olisi pitänyt olla noin 45 x 20 cm.
  • Huipulla olevan "kopin" sivuseinät ovat 20 x 20 cm ja takaseinän leveys on 23 cm. Takaseinän korkeudessa pitää huomioda katon kaltevuus. Mitä jyrkemmän katon haluaa, sitä korkeampi vanerinpala tarvitaan. (Viisteet piti sahata itse.)
  • Kopin kattopalat ovat 17 x 23 cm, koska halusin pikkuiset räystäät.
Alapihalla on pieni sauna. Saunan sivuseinät ovat korkeudeltaan 12 cm. Saunan syvyys  on 13 cm. Takaseinä on leveydeltään 15 cm. Korkeus määräytyy taas katon kaltevuuden mukaan. Kattopalat ovat 13 x 17 cm.

Kun talo oli kasassa, päällystin sen balsalevyillä sisältä ja ulkoa. Ulkokattoja en päällystänyt, koska ne peittäisin "nurmella". Pohjalevyn peittäisin myös muilla materiaaleilla, joten sekin sai jäädä vaneripinnalle.

Tässä vaiheessa elettiin marraskuuta 2013 ja meri alkoi jäätyä Raahessa. Olin aloittanut Kannonkolon rakentamisen puoli vuotta aikaisemmin. Tein siihen viimeistelytöitä, kun aloitin tämän Myllylammeksi nimeämäni talon rakentamisen.



Jottei elämä olisi pelkkää peikkotalojen rakentamista, piti harrastaa vähän liikuntaakin ja käydä kuvaamassa aurinkoista kaupunkia ja merta.



Pieni lumisade teki ihmeitä jatkuvalle pimeydelle.



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Mummon vierailu Kannonkolossa

Uni maistui hyvin uudessa kodissa.



Sitten eräänä aamuna peikkoperhe ei malttanutkaan nukkua pitkään.



Jopa lapset heräsivät auringon noustessa.



Vanamo ja Puolukka olivat aivan täpinöissään siitä, että mummo Lumme oli tulossa kylään Kannonkoloon.



Isä siivosi alakerran, jonne syksyn ensimmäinen myrsky oli lennättänyt neulasia ja lehtiä.



Äiti Kanerva tarkisti, että kukat olivat hyvässä kunnossa.


Lasten aika ei tahtonut kulua mummoa odotellessa.


Kun mummo saapui, lapset esittelivät ylpeänä perheen marjasatoa mummolle.



Mummolla oli hauskoja uutisia. Mummo, vaari ja muu rannanväki aikoivat muuttaa ihan lähelle Kannonkoloa. Uutta kotia etsittiin Pyhäjärven rantamaisemista eli ihan Pyhävaaran juurelta.



Isä Mustikka näytti mummolle Kannonkolon vieraiden yöpymispaikan.



Mummo yöpyi vierailullaan alakerran saunassa, jonne oli kannettu porontaljoja pehmusteiksi ja lämmikkeiksi.



Aamulla lapset esittelivät mummolle vielä käpylehmänsä ja oman makuuhuoneensa.



Mummon lähdettyä Kannonkolon väki jäi iloisina odottamaan lisää uutisia rannanväen uudesta kodista.