perjantai 19. joulukuuta 2014

Wanhan Raahen joulukalenterin 18. jouluikkuna: Mitä tapahtui yön pimeinä tunteina - se oli joulun taikaa

Näyttelyikkunat olivat Wanhan Raahen joulukalenterin 18. jouluikkuna! Tähän asti peikot olivat tehneet matkaa Myllylammelle ja siellä taas oli valmistauduttu vieraiden tuloon, mutta 18. päivä kaikki peikot olivat kokoontuneet Myllylammen pihapiiriin ja paketit oli avattu. Ilmassa tuntui selvästi joulun taika. Lisäksi ikkunoihin oli ilmestynyt tiernapoikapeikkoja ja eläimiä, joita ei oltu aikaisemmin nähty.  

Niinpä tiernapoikapeikot koristavat tällä hetkellä Wanhan Apteekin näyttelyikkunaa. Niiden valmistusohje löytyy Askartele sukkatrikoosta -blogistani.

Tiernapoikapeikot ovat vasemmalta oikealle kuningas Herodes, Muriaanien kuningas, Knihti ja Mänkki.

Myllylammella on kokoontuneena koko peikkokansa. Siellä vietetään yhteistä joulua.

Joulupukki ja 14 peikkoa joulunvietossa Myllylammella

Suomajan pihapiirissä on elämille ruokaa tarjolla.

Keijut ovat taikoneet joulun myös eläimille.

Joutsenetkin saivat ikkunaan pienen lammen, jossa voivat uiskennella.

Taaskin kesä talven keskellä



18. jouluikkuna auki Apteekkimuseolla

Näin kirjoitti Raahen Seutu 18.12.2014
Sari Jaatinen

Wanhan Raahen Joulukalenteri avautuu tänään Apteekkimuseon ikkunassa, osoitteessa Kauppakatu 31.
   Apteekin ikkunoissa on jo upea jouluinen näyttely, jota Tuula Kotila on koonnut puolisen vuotta. Nyt lukemattoman herkullisia yksityiskohtia sisältävät ikkunat saavat uuden lisän 18. jouluikkunassa - Tiernapojat.
   - 18 tuntia tein niitä itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Selasin netistä kuvia, että näin millaisia niiden pitää olla, Tuula kertoo asetellessaan tiernapoikia asemiin.
   Tuulan Peikkojen joulu -ikkunanäyttely on avoinna loppiaiseen asti. Jokaisessa kolmessa ikkunassa on yksi talo, joista keskimmäisessä vietetään joulua.
   Siellä Kannonkolon väki on lähdössä Myllylammelle joulun viettoon pikku pakaasit mukanaan. Suomajan väki on pakannut herkkuja mukaansa. Suuntana on tietysti Myllylampi ja ajatuksissa yhteinen joulunvietto. Myllylammella valmistaudutaan vielä vieraiden tuloon, mutta joulupukki on jo saapunut ja tuonut paketteja peikkokansalle.
   Näiden ikkunoiden äärellä viihtyvät isot ja pienet ja takuulla joku saa näppeihinsä peikkokärpäsen ja on pakko päästä itsekin tekemään omaa peikkomaailmaa.

Apteekkimuseon kokoelma on yksi Suomen arvokkaimmista farmasia-alan kokonaisuuksista.
   Yleisön tutustuttavana on muun muassa puisia rohdoslaatikoita apteekin alkuajoilta, satamäärin eri vuosisadoilta peräisin olevia lääkepulloja, vanhimmat niistä 1700-luvulta, monenlaisia lääkkeiden valmistuksessa tarvittuja välineitä, keraamisia pyöreäkantisia "runtipurkkeja", joita on käytetty rohdosten ja kemikaalien säilytykseen ja lääkkeiden myyntipakkauksia 1800-luvulta. Monissa rohdospurkeissa on jopa vanhoja lääkeaineita jäljellä.
   Apteekkarit Väinö ja Paavo Mäkinen säilyttivät ja vaalivat apteekkinsa ainutlaatuista vanhaa esineistöä, ja keväällä 1999 Raahen kaupunki hankki kokoelman omistukseensa. Samalla kaupunki vuokrasi käyttöönsä apteekin tilat, jotta arvokas esineistö voitiin edelleen säilyttää ja tuoda esille aidossa ympäristössä.


Peikkojen lumoissa -juttu Majakka-lehdessä

Näin Majakka-lehti kirjoitti 17.12.2014
Maria Hyväri
RAAHE

Kannon alla oleva nukkekoti. Tämä ajatus ei jättänyt raahelaista Tuula Kotilaa rauhaan toissakeväisen Tarton lelumuseovierailun jälkeen.
   Niinpä ei auttanut muu kuin ruveta tuumasta toimeen. Löytyi sopiva kanto ja puutyöverstaalla siihen sahattiin ovi- ja ikkuna-aukot. Alkoi Kannonkolon rakentaminen.
   Kannonkolon tekeminen vei Tuulan mennessään. Satoja työtunteja, tarvikkeiden etsimistä, miettimistä, ompelua, liimaamista. Taidot karttuivat tekemisen myötä: Kun piti saada ruohomaton näköistä materiaalia, piti opetella ryijyn teko. Kun piti saada notkeasta pajusta punottua huonekaluja, hän opetteli punontatekniikan. Sähkösuunnitelmankin Tuula piirsi, ja sähköliike toteutti ledivalaistuksen kolmikerroksiseen taloon.
   Silmä kehittyi havainnoimaan kaikenlaisia materiaaleja. Jäätelötikuista saa rakenneltua vaikka mitä, bambutabletteja voi hyödyntää lattian teossa.
   "Kerran näin ihanan vaskoolin muotoisen magneetin ja ostin sen. Sitten keksin, että peikkoisä harrastaakin kullanhuuhdontaa", Tuula kertoo.
   Nyt vaskooli nököttää peikkotalon seinustalla.
   Kannonkolo on kolmikerroksinen peikkotalo miniatyyrikokoisine yksityiskohtineen. On huonekalut, verhot, sohvat, astiat, sauna ja siellä pellavapyyhkeet ja kiuaskivetkin.

Saa olla rumaa ja vinoa

   Kun Kannonkolo valmistui, sinne piti saada asukkaat. Jotakin pientä ja herttaista, kaupan muoviset valmistavarat eivät kelvanneet.
   Niin alkoivat muotoutua peikot – äiti Kanerva, isä Mustikka, poika Puolukka ja tytär Vanamo. Peikkovartalo on piipunrassia, jonka ympärillä on vanukerros. Iho ja vaatteet valmistetaan nailonsukkahousuista, jotka Tuula tietenkin värjää sopiviin sävyihin.
   Peikot ovat peikkomaisen näköisiä, sillä peikkojen maailmassa ei ole niin justiinsa. Sama riemastuttava ajatus kelpaa taloonkin.
   "Täällä saa olla rosoista ja kulunutta. Epäonnistuminen voi olla onni, vino ja ruma on hyvä juttu", Tuula sanoo.
   Vieras ei tuota rumaa ja vinoa kyllä näe: kaikki on pikkutarkkaa ja mietittyä.

Peikot osa perhettä

Kannonkolon jälkeen ovat valmistuneet Peikkotalot Suomaja ja Myllylampi sekä asukkaat niihin. Peikoista on tullut perheenjäseniä. Kun Tuula miehensä kanssa matkustaa Kuusamon mökille, peikot tulevat repussa mukana.
    Ne ovat seikkailleet Korouomassa ja Kiutakönkäällä. Niitä on kuvattu kesämaisemissa ja talven kuurassa. Tuula on koonnut harrastuksestaan jo kuusi kuvakirjaa ja pitää myös blogia, joita varten kuvia tarvitaan.
    Käsityöt ja näpertely ovat olleet Tuulan elämää aina.
   "On vaan pakko tehdä. Nyt luomisen vimma on kestänyt yhtä soittoa puolitoista vuotta!"
   Perhe tietää tämän "pakon".
   "Välillä kysytään, että missä me tänään syödään, kun ruokapöytä on täynnä askartelutarvikkeita", Tuula nauraa.

Tuula Kotilan peikkotalot ovat esillä Raahessa Wanhan apteekin näyteikkunassa 6.tammikuuta saakka. Huomenna torstaina 18.12. ikkuna on Wanhan Raahen Joulukalenteri-ikkuna.

Tuula Kotila ja peikkotalo Myllylampi

Peikkomaailman rakentaminen lähti Kannonkolon rakentamisesta. Toisessa kerroksessa kurkistelevat talon asukkaat.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Kantoon sammalkatto

Sammalmättäästä kannon nokassa sain inspiraation.

Aitoa sammalta kannon nokassa

Kannonkolo tarvitsi katon ja katto päällysteen. Sammalkatto tuntui ainoalta oikealta. Hankin eri vahvuisia ja sävyisiä ja olomuodoltaan erilaisia lankoja, joiden värisävyt sointuivat yhteen. Ryijypiston ohjeen löysin netistä. Hankin vielä säkkikangasta, josta leikkaisin sopivan kokoisen ja mallisen kannon päällyksen. Säkkikankaan reunat kannattaa huolitella siksakilla ennen ompelua, ettei reuna purkautuisi. Ompelin pistoja eri suuntiin ja vaihdoin lankoja saadakseni elävää pintaa, joka näyttäisi edes vähän sammalelta.


Käsityö nurjalta puolelta katsottuna

Keskelle olin merkinnyt piirtämällä alueen, jonka tulisin peittämään pölkystä sahatulla ohuella puukiekolla.

Käsityö oikealta puolelta

Elettiin jo kesää ja ompelin kattoa keskikesän auringosta nauttien.

Aurinkoa voi ottaa näinkin

Lopuksi liimasin puukiekon ompelukseni keskelle.

Valmista tuli

Olin jo varannut kaksi vanerista sahattua kiekkoa, jotka liimasin yhteen. Alimmainen mahtui sopivasti kelokannon sisään ja päällimmäinen peitti kannon reunat ulkoreunaan asti. Liimasin ompelukseni vanerikanteen. Askartelin siihen vielä nimikyltin harmaantuneesta puutikusta (pienestä oksasta) ja ruskealla askartelumaalilla maalatusta balsalevyn palasesta. Levyyn olin raaputtanut tekstin Kannonkolo ja plakaatin reunat olin hionut kynsiviilalla vanhan ja kuluneen näköisiksi.

Kannonkolon koira poseerasi katolla

Ompelin samalla tekniikalla sammalta myös kannon juureen.

Koirasta oli tulossa ihan linssilude

Pientä rekvisiittaa alkoi löytyä ja ilmestyä Kannonkoloon tulevia asukkaita varten.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kannonkoloon lattiapinnat ja sähköjen asennus

Vapusta oli kulunut kaksi viikkoa ja Raahessa oli lämmintä. Hain Mikonkarista pienen purkillisen hiekkaa talon lattiaa varten. Kannonkolon kaksi alinta kerrosta on "piilossa maan alla" ja siksi lattioiden piti olla maanläheisiä.

Toukokuun puoliväli 2013 Raahen Mikonkarissa. Hain sieltä purkillisen hienoa hiekkaa.

Suunnittelin ja merkitsin saunan seinien paikat neliön malliseen lattiavaneriin (koko noin 50 cm x 50 cm). Porasin seinän vierustoille sisäpuolelle reikiä sähköjohtoja varten. Rakentaisin myöhemmin johtojen päälle pienen kaapin, jotta johdot jäisivät piiloon.

Ostin sisustusliikkeestä muovimattoa, jossa oli kuvioina isoja kivilaattoja. Mattorullat ovat monta metriä leveitä, joten tarvitsin mattoa vain 15 cm. Henkilökunnan pokka piti hyvin, kun myyjät leikkasivat minulle ystävällisesti pienen siivun jättimäisestä mattorullasta.

Leikkasin muovimatosta miniatyyrikokoisia kivilaattoja ja liimasin ne vanerin päälle jättäen pienet raot laattojen väliin ja saunan seinien kiinnityskohtaan. Liiman kuivuttua saumasin raot samalla askartelumassalla, jolla peitin saunan ulkoseinät. Massaa ei tule saunan seinien alle, vaikka kuvassa sitä on levinnyt sinne ohut kerros. Massan tulee olla sellaista, että se kuivuu itsestään eli sitä ei tarvitse kovettaa kuumassa uunissa. Massa saattaa halkeilla kuivuessaan, mutta se kuuluu asiaan, kun rakennetaan tämän tyyppistä nukketaloa. Halkeilua voi estää peittämällä saumattu alue muovilla kuivumisen ajakasi.

Saumausten kuivuttua levitin alimman kerroksen lattiaan vielä paksusti liimaa ja sen päälle kuivaa hiekkaa. Taputtelin hiekkaa kämmenellä liiman joukkoon.


Ennen lattian päällystämistä siihen on merkattu tulevat seinien paikat.

Sitten kiinnitin saunan paikalleen käyttämällä runsaasti liimaa. Lopuksi viimeistelin sokkelin massalla.

Saunan päälle tulee paljon painoa ja taloa kannetaan tästä alimman kerroksen lattiasta. Rakennelma pysyy siten kasassa.

Keskimmäiseen kerrokseen tuli pitkä vanerinen väliseinä jakamaan kerroksen kahtia. Lisäksi laitoin pienen vaneriseinän jakamaan taakse jäävän tilan kahdeksi makuuhuoneeksi. Väliseinistä tuli samalla tuki niiden päälle tulevalle pienemmälle vanerikiekolle eli katto-/lattialevylle. VINKKI: Seinävanerit kannattaa käsitellä pinnoitteella ennen niiden kiinnittämistä taloon.

Päällystin keskimmäisen pyöreän katto-/lattialevyn yläpinnan talon etupuolelta kivilaatoilla ja takapuolelta bambutabletista puretuilla "lattialaudoilla". Jos alapuolen eli saunan katon haluaa vaikkapa petsata tai käsitellä jollakin muulla tavalla, käsittely täytyy tehdä ennen vanerikiekon kiinnittämistä paikoilleen. Samoin täytyy muistaa porata reiät sähköjohtoja varten tulevien lamppujen kohdalle.

Ylimpään pyöreään levyyn tein kivipolun oven eteen ja kivetin kannon sisään jäävän lattian ennen kannon kiinnittämistä.

Kokosin eri kerrokset päällekkäin ja kiinnitin ne yhteen liiman ja naulojen / pienten ruuvien avulla.

Keskikerroksen lattialistat ovat bambutablettia. Pienet kivet ovat koristeita ja antavat rakennelmalle lisätukea.

Alla olevassa kuvassa näkyy kaksi tukipilaria, jotka vielä liimasin sekä koristeiksi että lisätueksi kerrosten välille.

Sähköt eli led-valot asennettiin sähköliikkeessä talon kaikkiin kerroksiin. Tein sitä varten erillisen  sähkösuunnitelman. Olin porannut johtoja varten reikiä valmiiksi eri kerrosten välille. Lamppujen ja johtojen paikat oli siis tiedettävä jo ennen talon kokoamista. Valaisimia ja varjostimia ei olisi tarvinnut tehdä ennakkoon, mutta tämän ensimmäisen talon kanssa toimin näin.

Aikamoinen johtojen sekamelska piilotettavaksi.

VINKKI: Saunan takaosaan joko sisä- tai ulkopuolelle kannattaisi rakentaa pieni sähkökeskus, jonne voi piilottaa valaistuksen toteutuksessa tarvittavan riviliittimen, johtoja tai muita osia. Keskuksen voi sitten naamioida sopivalla tavalla. Kannonkolossa kaikki tekniikka on pohjan alla ja jouduin rakentamaan tekniikkaa varten "rasian" pohjan alle.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Porontaljoja ja pajukalusteita

Olin jo vuosia säilyttänyt vanhoja, sohvalla olleita porontaljoja varastossa - kaikenvaralta. Taljoista irtosi karvaa, joten niistä ei ollut enää sisäkäyttöön. Katsoin mallia isosta taljasta ja leikkasin paperista pienen kaavan. Aloin leikellä taljasta miniatyyritaljoja. Lyhensin pitkiä karvoja saksilla leikkaamalla. Tulos oli epätasainen, mutta se vaikutti mukavan aidolta ja käsintehdyltä.

Porostaljassa on tummempia ja vaaleampia kohtia, joten siitä sai sekä tummia että vaaleita pieniä taljoja

Taljojen leikkaaminen oli sotkuista hommaa, joten tein sitä ulkona - pilkkihaalarissa! Eipähän palellut. Irtokarvat hävisivät kesään mennessä pihalta. Niistä tuli pienille eläimille varmaan hyvää pesän eristettä ja lämmikettä.

Toinen vappuloman askare olivat pajukalusteet, joita punoin ja sidoin narulla/pajulla liiman kanssa. Pajunoksat keräsin mökin pihapiiristä tien varresta. Olin yrittänyt hävittää pajuja, mutta olivat mokomat kasvaneet taas uudestaan.

Halusin kalusteista mahdollisimman rosoisia ja karkeatekoisia. Käytin pienten sohvien selkänojien punomiseen kaaospunontaa. Siihen ei ole juuri sääntöjä. Ensin punotaan muutama oksa antamaan tukea ja sitten pujotellaan oksia sinne sun tänne.

Vasemmalla edessä pieni lasten sänky ja oikealla sohva

Porontaljat ja pajukalusteet eivät tulleet käytännössä maksamaan minulle mitään, mutta aikaa niiden tekemiseen kului.


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tästä alkoi Kannonkolo-projekti

En saanut Tarton nukketaloa mielestäni. Piirtelin Kuusamossa vapunalusviikolla 2013 luonnoksia talosta, jonka voisin rakentaa ja joka mahtuisi mökille johonkin nurkkaukseen. Talosta oli tarkoitus tulla kaksikerroksinen.

Ensimmäisenä tarvittiin kanto. Olimme vuosia aikaisemmin ostaneet kelosta tehtyjä valaisimia kuusamolaiselta puutyöverstaalta ja sinne suuntasimme katsomaan, löytyisikö verstaalta sopivaa kelokantoa nukketalooni.

Porot olivat tiellä, kuten niin usein Kuusamon seudulla

Jännitys tiivistyi, kun saavuimme verstaalle. Aikaisemmilta käynneiltä tiesin jo vähän, mitä odottaa.

Kodin piharakennuksessa olevassa verstaassa tuoksuu puu

Ei tarvinnut pitkään etsiä. Mieluinen kanto löytyi, mutta siihen piti sahata ovi- ja ikkuna-aukot. Minulla ei ollut tarvittavia välineitä, joten tilasin työn verstaan pitäjältä.

Upea kanto!

Kantoa odotellessa oli aikaa nauttia Kuusamon vapusta. Kesämekkoa ei tarvittu.


Jäinen Pyhäjärvi ja taustalla Pyhävaara

Odottavan aika tuntui pitkältä. Sain kannon vapuksi ja yllätyksenä lahjaksi kannon ohennuksessa syntyneen lieriön. Päätin tehdä siitä alakertaan saunan. Olin tilannut verstaalta myös pyöreät vanerilevyt, joita tulisin tarvitsemaan projektissani.

Hahmottelin talon mittasuhteita minikokoisilla porontaljoilla ja pajunoksilla, joista suunnittelin tehdä kalusteita.

Muurasin tulevan saunan ulkoseinät valkoisella askartelumassalla ja upotin siihen koristeeksi aitoja kiviä.

Lieriö joutui käsittelyssä koville, mutta kesti ehyenä juuri ja juuri

Näin olin päässyt hyvään alkuun nukketaloprojektissani.


maanantai 1. joulukuuta 2014

Inspiraatio

Idea Kannonkolon rakentamisesta syntyi Tarton lelumuseossa Virossa keväällä 2013. Museo on vanha kauniisti kunnostettu rakennus.

Pelkästään koristeet sisäänkäynnin yläpuolella houkuttelevat astumaan museoon.

Museo sijaitsee ihan Tarton keskustan tuntumassa.

Museossa on paljon nähtävää, mutta yksi nukketalo viehätti minua niin paljon, että jäin sen koukkuun.

Tonttu kurkistelee kannon päällä tässä jouluisessa talossa

Museon nukketalossa kanto ei ole aito, vaan se on tehty erilaisista materiaaleista. Rakennelma on  kotikäyttöön liian suuri. Korkeus on parin metrin luokkaa. Mutta se ajatus, että kannon alla on nukkekoti, se jäi muhimaan aivoihini.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Mitä muuta näyttelyikkunoista löytyy

Talvista maisemaa edustaa lumiukko- ja kuusikoriste, jonka ohjeen olen kirjoittanut Askartele sukkatrikoosta -blogiini. Tässä linkki ohjeeseen Lumiukko ja kuuset.

Hei kuuraparta, lumiukko valkoinen

Syyskeiju, kuten lumiukkokin on koriste, jonka olen tehnyt jo vuosia sitten. Laitoin sen nyt näyttelyikkunaan tuomaan sadun tunnelmaa. Keiju taikoo peikoille polun hankien keskelle.

Syyskeiju taikomassa polkua Suomajan väelle

Keijuja löytyy vielä toinenkin. Kukkien keskellä kesäkeiju taikoo peikkoperheelle turvallisen tien kulkea Myllylammelle joulun viettoon. Kaikista näistä kolmesta koristeesta tulee myöhemmin ohje toiseen blogiini.

Kesäkeiju auttamassa Kannonkolon väkeä

Myllylammella odotellaan vieraita joulutunnelmissa. Joulupukkikin on jo saapunut ja tuonut paketteja.

Joulupukki, joulupukki valkoparta, vanha ukki...

Tarjolla on monenlaista jouluruokaa. Peikotkin nauttivat hyvästä seurasta ja jouluherkuista.

Piparit vielä puuttuvat pöydästä ja vieraatkin varmaan tuovat tuliaisia

Joulussa pitää olla satua ja taikaa ja paljon hyvää mieltä.


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Juttu peikoista Raahen Seudussa

Raahen Seudun toimittaja Tuulikki Nousiainen kirjoitti peikoista niin hauskan jutun, että pyysin luvan saada kopioida sen myös blogiini. Juttu julkaistiin 25.11.2014.

Lehden etusivulla oli iso kuva Suomajan väestä kuvattuna Haapajärven tekoaltaalla eräänä kuuraisena marraskuun päivänä. Kuva on itse ottamani.

Kaunosielut

Peikot: Näillä pörröpäillä on silmää luonnonkauneudelle. Kuuran kimallus Haapajärven tekoaltaalla on niin mykistävää, että sitä on pakko pysähtyä ihailemaan.


Tarina jatkui lehden keskiaukeamalla muutaman kuvan kera. Mummo Lumme pääsi edustamaan koko peikkokansaa isossa kuvassa.


Kun Peikkomummo pääsi keinumaan lumpeenlehdelle, se ei olisi malttanut millään lähteä kotiin.

Metsän ja suon väkeä

Näyttely: Peikot saatiin suostuteltua joulun viettoon Raahen Wanhan apteekin ikkunaan.


Heti alkuun tiedoksi: nämä peikot eivät ole mitään sukua Jäämeren rantojen hurjille vuorenpeikoille. Raahelaisten pikkupeikkojen sukupuusta löytyy harmaapartaisia kotitonttuja ja pellavatukkaisia metsänhaltijoita.
   Luuliko joku, että tontut ja haltijat ovat kadonneet? Menkääpä katsomaan Raahen Kauppakadulle Wanhan apteekin ikkunaa. Sinne ovat kokoontuneet kokonaiset peikkoperheet: Kannonkolon väki, Myllylammen perhe ja Suomajan peikot. 
   Piti suostutella pitkään, ennen kuin peikot malttoivat jättää kotoiset puuhansa ja lähteä moiseen edustustehtävään. Vasta kun peikkojen ”äiti” Tuula Kotila lupasi järjestää peikoille ihan oikean joulun piparkakkuineen ja kynttilöineen kaikkineen, karvapörrikät lupautuivat.
   Peikkojen ja Tuulan yhteistyö alkoi puolitoista vuotta sitten Tarton matkalla. Siellä syttyi inspiraatio, joka avasi polun aivan uuteen maailmaan. Kotiin palattuaan Tuula rakensi Kannonkolon, kelokylkisen peikkojen asunnon. Kun koti oli valmis, asukkaita alkoi ilmaantua ihan omia aikojaan. Kannonkolon jälkeen oli vuorossa Myllylampi, sitten Suomaja.
   Luonnon keskelle peikot pujahtavat aina tilaisuuden tullen. Esimerkiksi kun Tuula lähtee retkelle Haapajärven tekoaltaalle, saa olla varma että repussa kahvitermoksen seurana on liuta peikkoja. Kuusamon maisemia peikot suorastaan rakastavat.
   Ilmeikkäät peikkonsa Tuula askartelee yksinkertaisista raaka-aineista. Rankana on piipunrassi, jonka ympärille kiedotaan vanua. Hipiä on Niksi-Pirkan perustavaraa: sukkahousua.
   Tuula on tehnyt peikoista, niiden taloista ja rakentamisesta kuvakirjat, joihin voi tutustua näyttelyn ajan Pakkahuoneen museossa. Kirjoja voi selata myös netissä: www.ifolor.fi/inspire_harrastuksesta_kuvakirja. Peikoista on myös blogi osoitteessa http://peikkotalot.blogspot.fi/ (Blogin löytää hakusanalla Peikkotalot.) 

Peikkojen joulu 2014 Raahen Wanhan apteekin näyteikkuna 23. joulukuuta ­– 6. tammikuuta.

Lisäksi juttuun oli liitettynä vielä muutama pienempi kuva.

Koska peikot ovat luonnonlapsia, ne myös kuvataan luonnon keskellä. Tuula Kotila mielipuuhassaan.

Eila Tähjänjoki ja Tuula Kotila viimeistelevät peikkojen joulusomistusta.

Olen saanut lehtijutusta mukavaa palautetta, joten oli kiva, että peikot suostuivat antamaan haastattelun. 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kutojatontut näyttelyikkunassa

Kutojatontut ovat jouluista rekvisiittaa Myllylammen maisemissa Wanhan apteekin ikkunassa.

Ain laulain työtäs tee...


Olen kirjoittanut tonttujen askartelemisesta ohjeen blogiini: Askartele sukkatrikoosta. Tässä on suora linkki Kutojatontut -ohjeeseen.

Tontuista otettu kuva on somistanut perheemme joulukortteja muutama vuosi sitten.

Ylimääräiseksi jääneestä kortista ja vanhasta taulunkehyksestä tuunattu Iloisen Joulun -toivotus

Mitään ei kannata heittää hukkaan :)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kirjat selattaviksi

Sain Ifolorilta ylimääräisiä kappaleita tekemistäni peikkotalokirjoista.

Kuvakirjojen tekemisestä on tullut oma harrastuksensa

Kahden ensimmäisen talon - Kannonkolon ja Myllylammen - rakentamisesta kertova kirja sisältää myös satuosuuden. Siinä on kuvattu peikkojen elämää kodeissaan ja peikkoperheiden yhteistä joulunviettoa.

Peikoilla oli ensimmäinen yhteinen joulu vuonna 2013

Suomajan syntyhistoriasta on oma kirjansa, jossa ihmisten ja peikkojen elämä menee suloisesti sekaisin.

Suomajan väki matkalla Myllylammelle viettämään joulua 2014

Kummastakin kirjasta on yksi kappale rannassa sijaitsevassa Pakkahuoneen museossa selattavana ja luettavana näyttelyn ajan eli 23.11.2014 - 6.1.2015. Museon aukioloajat kannattaa joulun aikana tarkistaa Raahen museon sivuilta.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Peikkojen joulu 2014 -näyttelyn pystytys

Pystytimme eilen näyttelyn Wanhan apteekin ikkunoihin. Minulla oli paljon apuvoimia roudaamassa tavaroita, asettelemassa niitä ikkunoihin, tarkastamassa ulkopuolelta asetelmia, virittämässä valoja jne. Olin pitänyt kenraaliharjoituksia ja pystyttänyt näyttelyn jo pariinkin otteeseen kotona. Harjoituksista otetut kuvat toimivat nyt suunnitelmina näyttelyn pystytyksessä.

Tässä taas yksi lamppu valmiina. Missä seuraavaksi tarvitaan apua?

Sain Hännisen sähköliikkeestä pieniä spotteja lainaan. Niillä ratkaisimme haastavan valo-ongelman. Apuvoimat kokosivat vielä paketissa olevia lamppuja.

Mitä olinkaan suunnittelut laittavani tähän ikkunaan?

Pikkujouluun valmistautuminen ei hidastanut auttajia.

- Haloo, hei äiti. Joo kiire on. Asettelen juuri tavaroita ikkunaan ja saan ohjeita ulkopuolelta. Sopiiko, että siirretään teidän syömään tuloa tunnilla? Tässä näyttää tosiaan menevän aikaa ja pitää vielä käydä ostamassa se kala. Joo käydään illalla...

Ja illalla kävimme lupauksen mukaisesti katsomassa ikkunoita. Samalla tuli tarkistettua, että valaistus oli riittävä myös pimeän aikaan.

Siinä se nyt lopulta oli valmiina näytettäväksi muillekin.

Ikkunoiden kuvaaminen oli vähän haastavaa, mutta muutama esimerkkikuva antaa vähän vihjettä näyttelyn sisällöstä.

Kannonkolon väki on lähdössä Myllylammelle joulun viettoon. Toivottavasti kaikki tarpeellinen on mukana.

Suomajan väki on pakannut herkkuja mukaansa. Suuntana on tietysti Myllylampi ja ajatuksissa yhteinen joulunvietto.

Myllylammella valmistaudutaan vielä vieraiden tuloon, mutta joulupukki on jo saapunut ja tuonut paketteja peikkokansalle.

Lumiukkoa hymyilyttää kaikki hössötys.


Iloista joulun odotusta kaikille.