Hyvää joulua kaikille ystäville!

 Joulupukki antoi Nisselle tärkeän tehtävän vartioida lahjasäkkiä, jonka joulupukki oli toimittanut ennakkoon pienen tytön kotiin.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Joulutontun valmistusohje

Heti alkuun varoitus, että näin valmistettu tonttu ei kestä lasten kovakouraista leikkiä eli tonttu on tarkoitettu lähinnä koristeeksi. 

Valmistus kannattaa aloittaa vartalosta. Joustamaton kangas toimii parhaiten, mutta jos tontusta haluaa pehmeän, niin myös joustavaa kangasta voi käyttää. Näillä mitoilla valmiin tontun pituus on noin 40 cm.

Ompelun voi aloittaa päästä, joka täytetään pehmeällä vanulla (esim. tyynyn pallovanulla). Vartalosta ommellaan ensin olka- ja kaulasaumat. Sitten vartaloon kiinnitetään käsipalat (kainalo-olka-kainalo). Seuraavaksi ommellaan käsi ja kylki kummaltakin puolelta. Sitten kiinnitetään puolikuun mallinen "peppupala" vartaloon niin, että suora etureuna jätetään ompelematta. Jalan etupuoleen kiinnitetään jalkaterän yläpuoli. Jalan takaosaan kiinnitetään soikea jalkapohja, jossa kantapäähän on ommeltu rynkkylanka. Lopuksi jalan etu- ja takakappaleet ommellaan yhteen. Täyttövaihetta varten sukkahousuista ja puuroriisistä tehdään pussukat jalkateriä ja tontun alavatsaa varten. Piipunrassista tai taipuisasta rautalangasta voi muotoilla tuen käsiä varten.

Seuraavaksi pienet riisipussit "tungetaan" jalkateriin ja sääriosa täytetään vanulla. Sitten ommellaan tikkaukset polvien kohdalle ja täytetään reidet vanulla. Jalkojen yläreunat ommellaan kiinni. Sitten jalat ommellaan kiinni vatsapalan alareunaan. Jalkojen ja peppupalan väliin jäävästä aukosta asetellaan piipunrassi/rautalanka vartalon yläosaan ja käsiin ja kiinnitetään muutamalla pistolla. Kädet ja vartalon yläosa täytetään vanulla. Kyynärpään kohdalle voi tehdä tikkauksen (rautalankaa varoen). Lopuksi isoin riisipussi laitetaan vatsan alaosaan ja täyttöaukko ommellaan kiinni käsin. Myös pää ommellaan käsin kiinni vartaloon. Ei haittaa, vaikka vartalosta ei tule ihan täydellinen, koska se jää kokonaan piiloon.

Vaatteiden valmistuksessa voi käyttää mielikuvitusta. Tämän tontun vaatteet on neulottu Novitan 7 Veljestä langasta. Käsialasta riippuen silmukkamäärät ovat tässä vain suuntaa antavia. Housujen vyötäröä varten on luotu 48 silmukkaa (12 silmukkaa / tikku), mutta vähemmänkin saattaa riittää. Housuja on neulottu ensin noin 4 - 5 cm. Sitten kahden puikon silmukat on siirretty yhdelle puikolle ja neulomista on jatkettu neulomalla edestakaisin näitä 24 silmukkaa siten, että joka kerroksella on käännytty takaisin yhtä silmukkaa aikaisemmin, jolloin alkaa syntyä peppua varten "pussi". Kun pussi on tarpeeksi iso tontun vartalolle, on neulottu vielä muutama kierros neljällä puikolla. VINKKI: Housujen peppuosan voi neuloa myös samaan tapaan kuin sukan kantapään. 

Lahkeet neulotaan jakamalla silmukat puoliksi ja neulomalla kumpikin lahje 4 puikolla sopivan mittaisiksi. Haaraan jää pieni aukko, joka ommellaan lopuksi kiinni.

Muut vaatteet neulotaan maun mukaan. Tämän tontun villapaidan helmassa on sama määrä silmukoita kuin housuissa eli 48. Hihoissa on 24 silmukkaa ja pipossa 48 silmukkaa. Sukkien suussa on 24 silmukkaa (sama kuin housun lahkeissa). Kaulahuivissa on 13 silmukkaa.

Vaatteet ommellaan käsin kiinni tontun vartaloon. Hihat kannattaa kiinnittää ensin vartaloon yläreunastaan ja vasta sen jälkeen paitaosa kiinni hihoihin. Hihansuut ja kaula-aukko jätetään vielä ompelematta. Seuraavaksi alkaa haastavin vaihe eli kasvojen ja käsien ompelu sukkahousujen sääriosasta leikatuista palasista. Tässä on käytetty 20 denierin sukkahousuja.

Kädet on peitetty ensin vanulevyllä (revitty vanhasta ohuesta kesäpeitosta). Peukalon kohdalle on lisätty pieni vanupallo. Käden päälle on pingotettu pyöreä pala sukkatrikoota. Palan reunaan voi ommella ennakkoon harsinpistot kiristystä varten. Pala kannattaa kiinnittää käsivarteen pienillä pistoilla ennen sormien ompelua. Ruma osuus tulee jäädä myöhemmin hihansuun alle piiloon. Trikoo pingotetaan aina tiukalle, samoin pistoista tehdään kireitä. Sormia ommellessa tehdään solmuja joka väliin. Ompelu aloitetaan ranteesta, johon tulee ensimmäinen solmu. Neula ja yksinkertainen lanka viedään peukalohankaan käden sisällä ja tuodaan ulos kämmenen puolella, johon tehdään tiukka solmu. Lanka kiepautetaan peukalon ympäri ja pistetään läpi kämmenen puolelle, kiristetään ja tehdään pitävä pieni solmu. Vastaavalla tavalla ommellaan muut sormet. Lankojen pysymisen oikeilla kohdilla voi varmistaa huomaamattoman pienillä pistoilla sormien välissä sormenpäiden kohdalla. Lopuksi hihansuu ommellaan kiinni ranteeseen. 

Kasvoja varten tehdään "naamari" kaksinkertaisesta trikoosta eli sukkahousun sääriosasta leikataan n. 13 cm pätkä. Se pingotetaan ja ommellaan muutaman sentin matkalta sivuista kiinni päähän (korvien kohdalta). Naamarin sisälle ujutetaan kasvojen kokoinen pala vanulevyä ja nenän kohdalle pieni vanupallo. 

Naamaria käännetään yläosasta sen verran, että yksinkertainen lanka saadaan kiinni päähän silmien välin kohdalle. Sitten naamariin ommellaan pisto silmien väliin. Pisto kiinnitetään solmuilla päähän. Nenän sivut ommellaan alla olevan kuvan mukaisesti ja pitkä pisto kiinnitetään paikalleen pikku pistolla langan yli.

Silmien kohdille ommellaan renkaat. Niitä ei kiinnitetä vielä päähän.

Kaksinkertainen lanka ommellaan takaraivon läpi keskelle silmää ja sitten takaisin pään läpi ja kiristetään tiukalle. Pitkä neula on hyvä apuväline tähän. Näin saadaan silmäkuopat, joita korostetaan lisäämällä vanua yläluomiin ja poskipäihin.

Jos silmissä on takana kanta (kuten napeissa), ne voi ommella paikoilleen. Jos kantaa ei ole, ne liimataan silmäkuoppiin. Etukäteen kannattaa liimata kaksinkertaista sukkatrikoota luomiksi. Luomen koko ja malli määrittää tontun ilmeen. Jos luomi ei peitä mustuaisen yläreunaa, tulee katseesta pistävä. Liiman kuivuessa silmiä painellaan välillä kuoppiin. Naamarin yläosa ommellaan kiinni päähän.

Nenän alle ujutetaan vanua ylähuuleksi. Suun ompelu aloitetaan taas naamarin alta kiinnittämällä lanka päähän. Ensin kiristetään trikoota alaspäin ja pusketaan vanua ylöspäin. Neulaa voi huoletta pistää trikoon läpi ja siirtää sillä vanua oikeaan kohtaan. Sitten ommellaan vaakapisto, kiristetään ja muistetaan taas solmut. Sitten vaakapiston päistä ommellaan pistot yläviistoon, jotta ilmeeseen saadaan hymyä. Ilmettä voi muunnella erilaisilla pistoilla suupieliin ja nenän alle.

Alahuuleen ja leukaan lisätään vanua tarpeen mukaan. Leukaan ommellaan pieni vaakapisto. Naamarin alareuna kiristetään ja ommellaan kiinni kaulaan. Paita ommellaan kiinni kaulaan ja peitetään vielä rullautuvalla irtokauluksella. Huovutusvanusta leikataan pätkiä hiuksia varten ja niistä huovutetaan "hiuspanta". Hiukset voi tehdä myös esim. turkiksesta.

Hiukset kiinnitetään kehystämään kasvoja.

Pipo kiinnitetään ompelemalla päähän. Kasvoja kohotetaan nostelemalla neulalla poskiaa, nenää, huulia ja leukaa. Viimeistelynä meikataan tontun kasvot ja kädet. Ensin puuteria ympäriinsä sekä käsiin että kasvoihin. Sitten puuterimaista poskipunaa poskiin ja nenään. Poskipunaa laitetaan pienellä siveltimellä myös huuliin. Silmien ympärille yläluomeen voi laittaa ruskeaa puuterimaista luomiväriä. Meikkejä voi tasoittaa kevyesti hieromalla ja "ihoa" kevyesti neulalla nostelemalla. Lopuksi käsiin, kasvoihin ja hiuksiin suihkautetaan tuoksutonta hiuslakkaa. Hiuksia voi pörröttää ja taivuttaa pois kasvoilta.

Lopputulosta voi täydentää vielä esim. kaulahuivilla. 

Kahta identtistä tonttua en ole onnistunut tekemään. Tässä alla vielä kuva virikkeeksi erilaisista ilmeistä ja vaatteista.

Mukavaa tonttutehtailua!

Peikkotalot-kalenteri 2021

Olen lahjoittanut peikkojen ja peikkotalojen kuvia hyväntekeväisyyteen. Niistä on koottu lapsille tarkoitettu kalenteri vuodelle 2021.

Jos olet kiinnostunut ostamaan kalentereita esim. joululahjoiksi, voit kysellä niitä paikalliselta rotaryklubilta. Kalenterien tuotto jää paikalliselle klubille käytettäväksi hyvään tarkoitukseen.

Kalenteritilaus kannattaa tehdä mahdollisimman pian, sillä kalenterit painetaan Kuusamossa jo marraskuun alussa paikallisten rotaryklubien tekemien tilausten perusteella. 

Peikkojen ruskalento taikapallolla

 Velho Hallavainen oli auttamassa peikkoja syksyiselle ruskalennolle lähdössä.

Kaikki ei mennyt heti ihan putkeen. Pallo tarttui ensin koivun oksiin, mutta irtosi onneksi itsestään.

Hetken kuluttua peikot viilettivät pallon kyydissä korkealla yläilmoissa.

Sitten laskeuduttiin hieman alemmas.

Osa peikoista asui vaaran laella ja jäi jo pois kyydistä.

Loput jatkoivat lentoa ja laskeutuivat järven rantaan, jossa velho jo odotti suojattejaan.

Olipa upea ruskaretki! Peikot palasivat koteihinsa innoissaan kokemastaan.

Oiva-tonttu on vähän erilainen tonttu

 Vihreäpaitainen Oiva-tonttu on vaatteidensa sisällä erilainen kuin punapaitainen veljensä Teppo-terassitonttu. Teppo on erittäin kevyt, sillä Tepon vartalo on muotoon taivutettua kanaverkkoa.

Oivan vartalo on ommeltu kankaasta ja täytteenä on puuroriisiä ja vanua. Riisiä on jalkaterissä lapsen nyrkin kokoisissa pusseissa, jotka on solmittu sukkahousun sääriosista. Miehen nyrkin kokoinen riisipussi on tontun alavatsassa. Muut osat on täytetty vanulla.

Kasvot ja kädet on tehty sukkahousuista naamarin tapaan käyttäen täytteenä vanua. Ohje löytyy tästä blogista (kirjoitettu toukokuussa 2020).

Tontut näyttävät samanlaisilta, mutta tuntuvat sylissä ihan erilaisilta. Riisin paino helpottaa valokuvausta, sillä tonttu on vakaa ja sen saa asettumaan erilaisiin asentoihin. Kanaverkko on alunperin tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun vartalo tehdään märkähuovuttamalla.

Joka kerta, kun Oivan kanssa käy ulkona retkillä, ihmiset luulevat sitä ensin oikeaksi lapseksi :)

Mummi Vilukko syksyisessä luonnossa

 Syksy oli tuonut sienet luontoon ja mummi löysi kauniin kärpässienen metsässä kulkiessaan.

Syksyn värejä löytyi kaikkialta, mihin vain katsoi.

Kaikesta tästä kannattaa nyt nauttia ennen talven tuloa, ajatteli mummi.

Oiva-tontun kanssa Pyhävaaralla

 Eräänä elokuun iltana Oiva-tonttu istui rannassa haaveilevan näköisenä.

Seuraavana päivänä Oivan haave kiivetä Pyhävaaralle oli toteutumassa.

Kiivettävää riitti, joten lepohetki oli paikallaan.

Onneksi osan matkasta pääsi kulkemaan ystävän sylissä.

Nyt ollaan jo korkealla.

Maisemat vaaran huipulla olivat upeat.

Oli elokuu, mutta syksyn merkkejä näkyi jo luonnossa.

Ystävä houkutteli syömään mustikoita, mutta pistikin ne sitten omaan suuhunsa.

Ruka näkyi horisontissa houkuttelevana.

Sitten poro ilmestyi tarkkailemaan vaeltajia.

Kiinnostus loppui lyhyeen ja poro jatkoi matkaansa.

Tänne voisi jäädä vaikka asumaan!

Olipa hieno retki, mutta nyt lienee aika palata alas vaaralta.

Ystävä oli samaa mieltä. Oli hieno retki ja kauniit maisemat, mutta nyt oli aika palata kotiin.

Oivan jalat alkoivat olla poikki, joten ystävän kantoapu tuli tarpeeseen.

 Kotimatkalla näkyi lisää syksyn merkkejä.

Tämän hienompaa retkeä ei voi ollakaan!