sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Mummi Vilukon uusi koti

Neidonkenkä ja Peuranvirna kutsuivat mummi Vilukon tutustumaan heidän tyhjäksi jäävään kotiinsa.


Mummi ihastui nuorten hänelle tarjoamaan kotiin, mutta kysyi voisiko sitä muuttaa hieman mummille sopivammaksi.


Mummin ehdottamat muutokset kuulostivat niin hyviltä, että ne toteutettiin samantien. Mummi tarvitsi vuoteeseensa lämpimiä peitteitä pitämään pienet kolotukset kurissa.


Sama koski ulkona olevia tuoleja. Niiden tyynyt vaihdettiin lämpimämpiin ja lisälämmikkeeksi tuotiin turkispeittoja. Mummin lempiporo oli seurannut mummia Majakalle asti. Mummi antoi sille lämpimän halauksen.


Koska mummi rakasti revontulia, aamuruskoa ja yöttömän yön valoa, keksi Peuranvirna antaa talolle uuden nimen - Aurora. Niinpä nimikylttikin meni vaihtoon.


Nuorten lähdettyä kohti uusia seikkailuja, mummi Vilukko hymyili onnellisena uudessa kodissaan.


Nyt hän voisi keskellä talvea ihailla revontulia vaikka omasta vuoteestaan. Puhumattakaan valoisista kesäöistä, auringon nousuista ja laskuista, joista kaikista mummi saisi nauttia oman kotinsa lämmössä.



torstai 20. helmikuuta 2020

Luopumisen vaikeus

Neidonkenkä ja Peuranvirna suunnittelivat muuttaa pysyvästi Oulangalle, jotta olisivat lähempänä rakkaita luontokohteitaan.


Poismuutto nykyisestä kodista - Majakasta - tuotti kuitenkin tuskaa. Majakka oli heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa. Nuoret olivat muuttaneet sinne vuosia sitten keskellä kauneinta kesää.


Kodissa oli merellistä tunnelmaa, joka muistutti heitä kauas länteen ulottuneesta retkestään. Pihalla olevat tuolit olivat kuin suoraan merenrannan maisemista.


Majakan yläosassa oleva makuuhuone edusti samaa tyyliä.


Oma pieni sauna oli yksi kodin ihanuuksista.


Keittiössä ahertaessaan Neidonkenkä tuli ajatelleeksi mummiaan. Haluaisikohan mummi Vilukko muuttaa Majakkaan? Silloin koti jäisi hyviin käsiin.


Koska nuorten veri veti yhä seikkailuihin, päätti Neidonkenkä pyytää mummia katsomaan heidän kotiaan ja muuttamaan sinne, jos se tuntuisi hyvältä ajatukselta myös mummista.




maanantai 17. helmikuuta 2020

Neidonkenkä ja Peuranvirna muistelevat luontoretkiään

Neidonkenkä ja Peuranvirna olivat aurinkoisena talvipäivänä retkeilemässä kotinsa lähellä. Mukava vapauden tunne sai heidät muistelemaan kuluneita vuosia.


Pian ensimmäisen tapaamisensa jälkeen Peuranvirna oli ojentanut Neidonkengälle kukkasen ja siitä alkoi heidän yhteinen taipaleensa nuorena parina.


Kummankin mieltä kiehtoi luonnossa retkeily. Vuosien mittaan retkiä oli kertynyt paljon. Eräänä kesänä nuoret olivat löytäneet Kiutakönkäältä kauniin kukan, jonka mukaan Neidonkenkä oli saanut nimensä.


Kesä on retkeilyn kannalta hyvää aikaa, kun luonto herää talviunestaan. Muistissa oli retki Pyhävaaralle juuri, kun koivuissa oli pienet hiirenkorvat.


Jokimaisemat ja kosket olivat kuitenkin eniten nuorten mieleen. Kiutakönkäällä pistäydyttiin usein.


Syksy toi retkeilyyn erilaisen viehätyksen, kun lehdet kellastuivat ja illat alkoivat pimetä.


Ennen talventuloa rannassa poltettiin kokkoa, kun aurinkoa painui vaaran taakse.


Kaikkein lämpimimmät muistot nuorilla olivat kuitenkin Oulangalle ja Kiutakönkäälle suuntautuneista retkistään.


Olisikohan mitenkään mahdollista muuttaa lähemmäksi niitä maisemia? Pitäisikö tosissaan miettiä suurta elämänmuutosta? Se tarkoittaisi nykyisestä kodista luopumista.



lauantai 15. helmikuuta 2020

Mummo Vilukon synty

Mummiksikin kutsuttu mummo Vilukko on saanut nimensä Vilukko nimiseltä kukalta.



Syntytarina alkaa piipunrassista. Ensin täytyy tehdä päätös siitä, onko askartelemassa aikuista peikkoa, teiniä vai lasta ja sitten muotoillaan mittoihin sopiva "luuranko".


"Lihaa luun päälle" tarkoittaa käytännössä vanua, joka voi olla mitä vain sellaista, joka pysyy paikoillaan. Muutama ompelupisto auttaa tarvittaessa.


Ihoksi sopii sukkahousuista leikattu suorakaiteen mallinen palanen, joka ommellaan tiukasti jalan/käden/kaulan ympärille. Hyvä lopputulos syntyy, jos varpaita ja sormia ommellaan 4 kuhunkin jäseneen. Nilkka ja ranne muotoillaan kiertämällä langasta lenkki niiden ympärille. Pistojen väliin kannattaa tehdä koko ajan solmuja, että pistot pysyvät tiukkoina.

Vaatteiden alle voi ommella ihoa, mutta yhtä hyvin voi ommella myös suoraan "alusvaatteet", joilla verhotaan vartalo sopivan väriseksi. Kaikki vaatetuksessa käytetyt kankaat ovat värjäämättömien tai värjättyjen sukkahousujen eri osia. Päätä varten tarvitaan kaksi pientä palloa. Ympyrän mallinen sukkatrikoopala täytetään vanulla ja kiristetään palloksi ompelemalla pienet harsinpistot reunaan ennen täyttämistä.


Kasvojen ompelu kannattaa aloittaa nenästä muotoilemalla se ensin kahden nuppineulan avulla. Yksinkertainen lanka pistetään pään takaa nenän juureen ja sitten lanka kierretään nuppineulojen takaa nenän ympäri. Ympäri kierretty lanka kannattaa kiinnittää paikoilleen muutamalla pienellä pistolla langan molemmin puolin nenän läpi. Ja solmuja joka väliin!


Seuraavaksi voi ommella korvat. Ensin pari poikkisuuntaista, tiukkaa pistoa korvan ylä- ja alareunaan ja sitten yksi pisto niiden väliin pystysuunnassa. (Jos tekee isompia peikkoja, voi pistojakin tehdä useampia.)


Suun voi tehdä yksinkertaisimmillaan kolmella tiukalla pistolla. Ensin pistetään vaakapisto ja sitten sen molempiin päihin vinot pistot suupieliksi (= hymyksi). Taaskin pitää muistaa tehdä solmut kasvonaamarin takana.


Jos on tekemässä mummoa tai vaaria, voi leukaan tehdä "vanhentavia" pistoja. Silmät ommellaan pienistä helmistä ja nyt jos koskaan kannattaa tehdä solmu naamarin taakse ennen helmen pujottamista lankaan ja heti silmän ollessa paikoillaan.


Kun kasvot ovat saaneet halutun muotonsa, ommellaan toinen pallo naamarin taakse takaraivoksi. Kaulan kohdalle jätetään aukko, että pää voidaan pujottaa vartaloon. Pää kiinnitetään vartaloon muutamalla pistolla.


Ennen hiusten ompelua, peikolle ommellaan vaatteet sukkatrikoosta. Niissä kannattaa hyödyntää sukkahousujen paksumpia osia. Jos peikko saa nimensä joltakin kukalta (tai kasvilta), voi vaatteiden väreissä käyttää kukan värejä. Sukkatrikoo on kiitollinen kangas. Se on sopivan ohut, eikä silmät karkaa sitä leikatessa kuten luulisi.


Hiukset ja kampaus muotoillaan ja ommellaan kiinni päähän. Huovutusvilla on hyvä raaka-aine hiuksiin. Lopuksi peikon kasvot meikataan kevyesti poskipunalla. Puuterimainen puna ja pumpulipuikko sopivat nenän, poskien, korvien ja leuan varovaiseen punaamiseen. Suuta voi punata kynällä tai ottamalla väriä hammastikun kärkeen. Myös sormia ja varpaita voi tummentaa punalla.


Vilukolta puuttuvat enää kengät. Esim. tasapohjaiset sandaalit jättävät varpaat näkyviin, mutta peittävät jalkapohjissa olevat ompeleet. Tasaiset pohjat ja sinitarra pohjassa helpottavat kuvausta sisätiloissa. Sandaalien pohjat voi tehdä esim. ohuesta korkista tai pahvista ja alapinnan vaikkapa nahasta tai muovista. Remmit voivat olla paksua lankaa, johon voi pujottaa helmiä. Remmien päät (= langan päät) pujotetaan pohjan ylä- ja alapinnan väliin ennen niiden liimaamista yhteen. Valmis kenkä kiinnitetään jalkaan kietomalla remmi nilkan ympärille ja tekemällä solmu nilkan taakse tai miksei eteenkin.


Mummi valmistui sopivasti ystävänpäiväksi ja sai lahjan, jonka voi viedä tulevaan uuteen kotiinsa.




tiistai 4. helmikuuta 2020

Talvi jatkuu Rukalla

Aurinko paistoi ja pakkanen paukkui, kun peikkolapset ryntäsivät Rukan rinteeseen.


Puut olivat jäisiä möhkäleitä.



Valtavaaran kauneutta ei voinut sanoin kuvata.



Talven ihmemaa jatkui horisonttiin asti.



Taas oli hieno retki Koillismaalla.