Hyvää joulua kaikille ystäville!
Toivottaa tonttujoukko!
Ilta-tonttu kävi ensimmäistä kertaa ulkona tutustumassa ympäröivään luontoon ja huomasi siellä itselleen tuttuja värejä.
Näidenkö mukaan olen saanut nimeni Ilta? Mutta nythän on keskipäivä, ihmetteli Ilta.
Kotiin palattuaan Ilta ihmetteli asiaa ääneen ja sai kuulla ystäviltään, että tähän aikaan vuodesta aurinko nousee taivaan rantaan vai pariksi tunniksi ja laskee samantien. Kesällä on valoisaa ympäri vuorokauden. Elokuun lopulla voi nähdä tällaisen hienon auringonlaskun illan hämärtyessä.
Tämän kuultuaan Ilta ymmärsi täydellisesti nimensä taustan!
"Voisiko meistä tulla kavereita", kysyi Ilta-tonttu sohvalla köllöttävältä karhulta.
Ja niinhän siinä kävi, että ystävyys syttyi näiden kahden välille.
Eikä siinä kaikki. Ilta sai lisääkin ystäviä.
Edessä oli vielä muutto uuteen kotiin ja toveruuteen pienten lasten kanssa. Ilta malttoi tuskin odottaa ensimmäistä tapaamista lasten kanssa.
Vuosi sitten Ruotsin Sigtunaan kotiutunut Nisse-tonttu tuli esiin piilostaan. Kotinsa portailta Nisse löysi kurpitsoita, jotka oli tuotu sinne halloweenin aikaan.
Elettin jo marraskuuta, mutta Sigtunassa ei ollut talvesta tietoakaan. Nisse päätti tutkia lähiympäristöään ja löysi upean satumetsän.
Näissä historiallisissa metsissä olivat ritaritkin aikoinaan ratsastaneet.
Tunnelma metsässä oli maaginen ja lumoava.
Nisse istui kivellä ja mietti, mitä hänet kotiinsa ottaneelle perheelle mahtoi kuulua.
Asia selvisikin nopeasti, kun Nisse huomasi kaukana alhaalla puiden välissä perheen äidin, tyttären ja lastenvaunut. Perheeseen oli tullut vuoden aikana uusi jäsen. Nyt Nissen piti miettiä joulua ihan uudesta vinkkelistä.
Jouluun oli kuitenkin vielä aikaa. Nyt kannatti nauttia Sigtunan luonnosta ja aurinkoisesta päivästä.
Kaupunkikierroksella Nisse löysi useita vanhojen kirkkojen raunioita.
Rantakin oli upea, vaikka veneet oli jo siirretty talviteloille.
Kotiin palatessaan Nisse alkoi suunnitella tulevaa joulua. Saapa nähdä, tuleeko siitä valkoinen.
Olen koonnut Koivuhaan asukkaista ottamistani kuvista kalenterin vuodelle 2022. Lahjoitin kalenterin Kuusamon Rotaryklubille, joka on painattanut kalenteria sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Kalenteria voi halutessaan tilata oman paikallisen Rotaryklubin kautta. Kalenterin myynnistä saamansa tuoton kukin klubi saa käyttää omaan hyväntekeväisyystyöhönsä.
Kalenteri on vihkon muodossa ja siinä on vasemmalla sivulla kuva peikoista Koillismaan maisemissa. Esimerkiksi heinäkuun kuvassa tytöt Puna-Ailakki ja Lemmikki seikkailevat Kiutakönkäällä.
Oikealla puolella on kuukausikalenteri, johon voi kirjoittaa muistiinpanoja.
Retki alkoi kiipeämisellä Rukan itärinteelle.
Taavin takana näkyy Valtavaara.
Päivä oli aurinkoinen - ihan täydellinen retkisää.
Vaellus jatkui Juhannuskallion suuntaan.
Maaruskaa alkoi olla jo varvikossa.
Horisontissa siintää Taavin suosikkikohde Pyhävaara.
Kelottuneet puut osana luontoa ovat kauneudessaan ilo silmälle.
Kierros alkoi olla täynnä. Yksi poseeraus vielä kannon päällä.
Suomen luonnossa sielu lepää!
Arvoin tämän tontun Peikkotalo-näyttelyyni tutustuneiden kesken. Näyttely oli avoinna Taiteiden yö -tapahtumassa 2021. Tonttu poseeraa koivun kannossa, joka toimii poroaidan tolppana.
Tontun voitti arvonnassa pieni kuusamolainen tyttö, joka oli kovasti toivonut voittoa.
Vaari Horsma löysi vilukon kukkia rannasta ja päätti poimia niitä mummo Vilukolle. Missä mummo mahtoi ollakaan kauniina elokuun päivänä?
Pian mummo löytyi ja yllättyi iloisesti vaarin kukkatervehdyksestä.
Tosi kauniita kukkia! Mummo Vilukko on saanut nimensä näiltä kukkasilta.
Pienetkin yllätykset saavat ystävän iloiselle mielelle!
Mummo Vilukko ehdotti vaari Horsmalle kiipeämistä Konttaiselle, joka näkyy taustalla horsontissa.
Kiipeäminen otti voimille ja välillä täytyi pitää lepotaukoja.
Lopulta upea maisema palkitsi hikisen kiipeämisen ylös Konttaiselle.
Vaelluksen edetessä maisemat vain paranivat.
Matka jatkui Konttaisen laella tasaisena polkuna.
Vaari innoistui välillä puuhun kiipeilystä.
Porokin sattui samalle reitille.
Konttaisen toisella puolella maisemat olivat yhtä hulppeat ja Ruka näkyi horisontissa. Kuvaajakin pääsi mukaan maisemaan.
Tällainen oli yksi otoksista.
Mummo Vilukko myhäili tyytyväisenä retken antiin.
Tänne tullaan vielä uudestaankin.
Karhuluolassa on vain yksi iso huone ja portaat, jotka vievät nukkumaparvelle. Luolan korkeus on noin 35 cm, leveys 45 cm ja syvyys 25 cm.
Luolan suuaukkoa koristavat poronsarvesta valmistetut laatat, joiden kuviot ovat saamelaista mytologiaa. Vasemmanpuolimmainen merkki tarkoittaa metsästyksen jumalaa, keskimmäinen kotaa ja oikeanpuolimmainen poroa.
Luolan ulkopinnassa on hieman hiekkaa ja muutama oikea kivi. Pinnan rosoisuutta korostaa sipaisu mustaa maalia ja hiukan kultamaalia siellä täällä.
Vuosien ajan mökkitieltä poimitut kultakivet koristavat pihaa ja tekevät rakennelmasta painavan, vaikka itse luola ei paina oikeastaan mitään. Totemina toimiva kynä on matkamuisto, joka toimii tässä nyt samalla signeerauksena.
Hämärässä luolaan saa valoilla hämyisen tunnelman.
Porontaljasta leikattu minikokoinen talja pehmittää osaltaan luolan tunnelmaa.