Vielä on kesää jäljellä ja Myllylammella vieraita

Kauniina kesäisenä päivänä Myllylammen talo täyttyi vieraista.

Vieraille oli laitettu valmiiksi pientä purtavaa.

Eväät nautittiin rannalla.

Vieraiden lähdettyä Myllylammen väki kapusi rantakivelle poseeraamaan hauskan ja helteisen kesäpäivän kunniaksi.

Päivästä jäi kaikille iloinen muisto.

Iltojen hämärtyessä tunnelmavaloja Kannonkolossa

Elokuussa illat pimenevät ja peikkotalossakin tarvitaan lisävalaistusta. Kannonkolon kaikki kerrokset on valaistu tunnelmavaloin.

Torni kutsuu astumaan sisään.

Sohvalle on mukava istahtaa.

Porontalja lattialla luo myös tunnelmaa.

Keskikerroksen keittiössä tarvitaan vähän työvaloakin. Olohuone on samassa tilassa.

Kalusteet ovat peikkomaisen järeitä.

Keittiön takana sijaitsee lasten makuuhuone.

Samasta tasosta löytyy myös vanhempien makuuhuone.

Alimmassa kerroksessa sauna kylpee lämpimässä valaistuksessa.

Kiitos vierailusta Kannonkolossa.

Peikkojen retki Pyhävaaralle

Pyhävaara näytti kutsuvalta järven takana ja aurinkoinen sää houkutteli kiipeämään vaaralle.

Metsän velho Unituinen ja Pyhävaaralla asuva Kannonkolon väki odottivat retkeläisiä tuleviksi.

Matkalaiset kiipesivät vaaran laelle ja siellä olevaan rakennelmaan katselemaan maisemia.

Pienille peikoille rakennelma oli iso ja korkea. Sieltä näki todella kauas.

Rukan huippu näkyi hyvin.

Maisemat viehättivät kauneudessaan. Peikot huokailivat ihastuneina.

Tuolla alhaalla järven rannalla on kaksi pientä peikkotaloa - Myllylampi ja Suomaja - piilossa ihmisten katseilta. Vain peikot tunsivat reitin koteihinsa.

Matkaa oli pitkästi taitettavana alas kotirantaan, joten oli aika laskeutua maankamaralle ja lähteä paluumatkalle.

Matkan varrella oli monenlaista kummasteltavaa. Pyhävaaran puiden joukossa on muutamia ihan kummitukselta näyttäviä.

Unituinen jäi katselemaan kotivaaransa maisemia retkeläisten kadottua puiden sekaan.

Päivä oli oli ollut kaunis ja peikoilla oli ollut mukavaa yhdessä.

Karhun ja ketun yllätys Suomajan väelle

Suomaja sai yllättäen uusia asukkaita.

Karhuemo toi näytille kaksi pientä karhunpentua.

Kettuemo oli saanut yhden suloisen pennun.

Hilla ja Juolukka olivat innoissaan saadessaan hoivata eläinpienokaisia.

Suomajan arkea

Suomajan isä Tupasvilla on taidemaalari ja halusi ikuistaa suon tauluunsa.

Äiti Karpalo on myös taiteilija, mutta raaka-aineet ovat toisenlaiset. Äiti huovuttaa kauniita peitteitä.

Uudesta kodista puuttui vielä puunkantoteline. Isä rakensi sellaisen poikansa Juolukan kanssa.

Marjojen poimiminen kuuluu peikkojen arkeen. Hilla poimii mielellään hilloja - tietysti.

Juolukka on erikoistunut kaikkiin sinisiin marjoihin.

Äiti poimii vastaavasti punaisia marjoja.

Mitä jääkään isälle? Valkoisia marjoja? Hmmm....

Suomajan tuparit

Suomajan väki alkoi valmistella tupareita. Äiti Karpalo ja lapset Hilla ja Juolukka keräsivät kukkia ja tekivät niistä köynnöksen.

Ensimmäisinä juhliin saapui Kannonkolon väki. Äiti Kanerva on pitokokko ja oli leiponut tuliaisiksi suklaaleivosta.

Myllylammen väki toi äiti Rentukan ompeleman ristipistotaulun. Hillaa kiinnostivat enemmän herkut.

Leivonnaiset kannettiin turvaan, kun lapset innostuivat leikkimään ilmapallojen kanssa.

Juhlien päätteeksi kaikki peikot asettuivat yhteiskuvaan.

Näin Suomajan väelle jäi mukava muisto tupaantuliaisista.

Suomajan väki pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa

Kodin valmistumisen kunniaksi järjestettiin kuvaukset ulkona.

Suolle oli vähän matkaa ja tavaroita piti asetella uudelleen.

Tässä meidän nyt kelpaa asustella. Näin totesivat äiti Karpalo, isä Tupasvilla, tytär Hilla ja poika Juolukka.

Karhu ja kettu asuivat suolla sulassa sovussa keskenään ja perheen kanssa.