Lampunvarjostimet ja parvekkeen kaiteet jouluaskareena

Joulunvietto 2013 Kuusamossa ei katkaissut Myllylampi-projektia. Messuilta ostettu koriste kutsui meitä joulun viettoon.

Lunta oli sekä kuusissa että maassa.

Lampunvarjostimia syntyi yksi toisensa jälkeen.

Varjostimen kehikko on muotoiltu taipuisasta, mutta jämäkästä rautalangasta. Kehikkoon on solmittu ohuesta paperinarusta tukilankoja.

Sitten paperinarua on pujoteltu tukilankojen välistä ilman mitään sääntöä. Tekniikkaa kutsutaan kaaospunonnaksi.

Samasta rautalangasta syntyi kaiteisiin metallisia "pylväitä". Maalasin ne mustiksi.

Sahasin vielä vajassa koivuklapeja, mutta olin jo päättänyt, että perhe saisi nyt jatkaa itse tätä projektia. Olisin siinä vain tukena ja turvana tarvittaessa.

Näin sujui ihmis(t)en joulu.

Joulunviettoa Kannonkolossa

Kannonkolon väki oli valmistautunut joulunviettoon ja vieraiden saapumiseen. Rannanväki oli löytänyt uuden kodin, mutta talo oli vielä siivousta ja kunnostusta vailla. Niinpä yhteinen joulunvietto Kannonkolossa oli loistava ajatus.

Joulupukkikin löysi Kannonkoloon ja toi lahjoja niin pienille kuin isoillekin. Lapset olivat jännittyneitä seistessään joulupukin edessä.

Ulpukka sai joulupukilta pupun.

Vanamo sai nukelleen pienen sängyn.

Pojat Puolukka ja Hopea saivat palikoita ja pallot. Tornien rakentaminen alkoi kiinnostaa välittömästi.

Mummo Lumpeelle joulupukki toi kurpitsakannun.

Äiti Rentukka sai myös kurpitsakannun, mutta eri värisen.

Äiti Kanervan paketista löytyi mausteita kaukaisilta mailta.

Joulupukki oli kuullut vaari Osmankäämin yskimisen, kun osasi tuoda vaarille yskänsiirappia.

Remontin lähestyessä isä Kaislan saama kirves oli oiva lahja.

Isä Mustikka sai myrskylyhdyn, jota tarvitsisi kullanhuuhdontamatkoillaan.

Juhlan kunniaksi otettiin vielä yhteiskuva kahden peikkoperheen tapaamisesta.

Tämä oli iloinen ja ikimuistoinen joulutapaaminen.

Rannanväki löysi kodin

Pitkän etsimisen jälkeen rannanväki löysi vihdoin perheelle kodin. Talo oli autio ja sotkuinen, mutta siellä oli valmiina toimintakunnossa oleva mylly.

Mummo ja vaarikin ihastuivat taloon, vaikka pientä remonttia jouduttaisiinkin tekemään.

Ulpukka ihastui pihalla asustaviin villihevosiin.

Hopea tykästyi pieneen karitsaan.

Isä Kaisla voisi nyt ryhtyä mylläriksi ja pääsisi unelmiensa ammattiin. Jopa jyväsäkkejä löytyi hylätyn talon myllyn uumenista.

Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että uusi koti oli löytynyt.

Joulukuussa 2013 tuli myrskykin "avuksi"

Itsenäisyyspäivän aikana luonto näytti vielä hyvät puolensa. Kaunis viikonloppu Kuusamossa ja kamera oli kovassa käytössä. Pyhävaara ja Pyhäjärvi olivat valkoisen lumen peitossa.

Rukallakin olivat talviset tunnelmat.

Rukan matkamuistomyymälästä löytyi pieni noitarumpu. Ison rummun vierellä mökin seinällä se näytti todella pieneltä, mutta peikkotalossa se tulee näyttämään ihan hyvän kokoiselta.

Sitten Seija-myrsky puuttui peliin Raahessa ja katkaisi pihapuumme. Päätin, että puun henki saisi jatkaa elämäänsä Myllylammella.

Katkoin sopivan paksuisista oksista suoria osia kuivumaan ja odottamaan huonekalujen valmistamista.

Sitten vain joulua odottamaan.

Mummo Lumpeen perhe

Mummo Lumme sai perheensä ja poseeraa tässä onnellisena koko potretin kanssa kesäisissä maisemissa.

Peikkojen valmistusohjeet löytyvät Askartele sukkatrikoosta -blogistani.

Portaat, lattiat ja seinäpintojen käsittely

Portaat on rakennettu balsalevystä. Kiinnitin ne maalaamisen jälkeen pieniin vanerisiin ulokkeisiin, jotka liimasin ensin tukirimojen avulla lattiavanereihin. Askelmia varten tein pienet viillot portaiden runkoon. Liima oli tavallista yleisliimaa.

Vaneriseinät oli jo pinnoitettu ohuella balsalevyllä. Halusin seiniin hirttä muistuttavan pinnan. Ensimmäisessä vaiheessa pintaan on sivelty harmaata, valkoista ja mustaa akryylimaalia.

Maalin kuivuttia raaputin pintaan tasaisin välein hirsien raot.

Lopuksi rikoin seinien pintaa vielä puuviilalla, jotta pinta näyttäisi vanhalta ja kuluneelta.



Talon takapuolelle oli porattu reikiä valojen asennusta varten. Johdot jäisivät aikanaan erilaisen listojen alle piilooon.

Talosta puuttui vielä mm. listoja, nurmikatto, ikkunoita ja sokkelin muuraus.

Asukkaita oli valmiina tässä vaiheessa vain mummo Lumme, joten mummolle piti seuraavaksi saada perhe.

Alapihan puro ja lampi

Myllynratas tarvitsee juoksevaa vettä pyöriäkseen. Tein talon päätyyn peileistä puron, joka laskee etupihalla olevaan peililampeen. Raaka-aineet ostin lasiliikkeestä - olivat ylijääneitä paloja jostakin asiakastilauksesta.

Katkoin pitkulaisen peilin muutamaan osaan ja tein puroon pieniä putouksia liimaamalla peilien alle saunan vanhoista istuma-alusista leikattuja korokkeita. Sommittelin kauniita kiviä putouskohtiin.

Sivelin peilien pinnalle ohuesti liimaa ja ripottelin päälle vähän hiekkaa. Kiinnitin kivet liimalla.

Liimasin putoiskohtiin pienet palat muovikelmua vedeksi. Suhautin puron pintaan vähän hiuslakkaa, jotta kivet näyttäisivät märiltä. Rannat saivat vihreän heinikon peitteekseen. Osaa rannoista peittää liimalla kiinnitetty paksu hiekkakerros.

Vihreä nurmikko on ommeltu ryijypistoilla säkkikankaalle, joka on ensin leikattu oikeaan muotoonsa. Reunat on huoliteltu/siksakattu ennen ompelua, muuten kangas purkautuu ommellessa. Kaislat ovat muovikukista leikattuja, vajaan tulitikun mittaisia ruohon pätkiä. Ne on istutettu tuoreeseen liiman ja hiekan sekoitukseen.

Silta on balsaa, joka on maalattu harmaan, mustan ja valkoisen maalin sekoituksella ja hiottu kuluneen näköiseksi.