Peuranvirna ojensi rakkaalleen kukkasen kevään kunniaksi.
Neidonkenkä laittoi kukan rintaansa ja istahti eväskorin kanssa koivunoksalle nauttimaan auringon lämmöstä.
Peuranvirna liittyi seuraan ja yhdessä nuoret tähyilivät järven takana siintävälle vaaralle. Jokohan Kannonkolon väki olisi liikkeellä vaaran rinteillä?
Kaukana korkealla vaaralla äiti Kanerva ja isä Mustikka katselivat alas järvelle ja päättivät, että olisi aika pistää poro ja reki liikkeelle.
Pikkuinen poro kiersi kaikki peikkotalot ja keräsi niiden lapset rekeen kevätretkelle.
Koivuhaan mummo ja vaari nauroivat lasten touhuille.
Kun rekiretkestä oli saatu tarpeeksi, kiipeiltiin lumikasojen päällä.
Rannalla naisväki ihaili talven törröttäjiä.
Pian lumi ja jää sulaisivat. Kesätapahtumia piti alkaa jo suunnitella.
Näin käynnistyivät peikkojen yhteiset tapaamiset pitkän ja hiljaisen talven jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti