Äiti Kanerva kertoi tyttärelleen Vanamolle, että pian tavattaisiin ystäväperheitä rannanväkeä ja suonväkeä.
Metsänvelho Unituinen istui kalliolla ja haaveili osallistumisesta retkeen.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen - juuri sopiva retkeilyyn - tuumivat velho ja Kannonkolon väki.
Alhaalla rannassa vieraat olivat jo lähtöpuuhissa ja kipuaisivat pian vaaralle.
Peikkojen päästyä vaaran laelle velho Unituinen otti lapsikatraan heti hoiviinsa ja kertoi lapsille tarinoita luonnosta.
Äidit ja mummo ihailivat maisemia, jotka avautuivat vaaralta.
Maisemat näyttivät täältä ylhäältä niin toisenlaisilta kuin kotoa rannalta.
Isät ja vaari olivat samaa mieltä.
Päivä oli ollut mukava, mutta vieraiden piti ehtiä takaisin koteihinsa illaksi. Unituinen istui puun juurakossa ja mietti, missä seuraavan kerran mahtaisi tavata peikkoystävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti