Eräänä elokuun iltana Oiva-tonttu istui rannassa haaveilevan näköisenä.
Seuraavana päivänä Oivan haave kiivetä Pyhävaaralle oli toteutumassa.
Kiivettävää riitti, joten lepohetki oli paikallaan.
Onneksi osan matkasta pääsi kulkemaan ystävän sylissä.
Nyt ollaan jo korkealla.
Maisemat vaaran huipulla olivat upeat.
Oli elokuu, mutta syksyn merkkejä näkyi jo luonnossa.
Ystävä houkutteli syömään mustikoita, mutta pistikin ne sitten omaan suuhunsa.
Ruka näkyi horisontissa houkuttelevana.
Sitten poro ilmestyi tarkkailemaan vaeltajia.
Kiinnostus loppui lyhyeen ja poro jatkoi matkaansa.
Tänne voisi jäädä vaikka asumaan!
Olipa hieno retki, mutta nyt lienee aika palata alas vaaralta.
Ystävä oli samaa mieltä. Oli hieno retki ja kauniit maisemat, mutta nyt oli aika palata kotiin.
Oivan jalat alkoivat olla poikki, joten ystävän kantoapu tuli tarpeeseen.
Kotimatkalla näkyi lisää syksyn merkkejä.
Tämän hienompaa retkeä ei voi ollakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti