Karhuluolan rakentaminen

 Valmis Karhuluola sulautuu hyvin Rukan maisemiin.

Karhuluolaa vartioivat karhut, mutta siellä asuu vaari Horsma. Vaari halusi esitellä kotiaan mummo Vilukolle.

Luolan rakentaminen alkoi kanaverkon leikkaamisella ja muotoilulla. Portaita on hahmoteltu liimaamalla verkon pintaan maalarinteippiä.

Sitten verkko sai pintaansa talouspaperikerroksen pohjaksi massalle. Pinnan peittäminen helpotti rakennelman hahmottamista ja piti massan paikoillaan. Paperit tarttuivat verkkoon, kun niihin purskautti ensin hiukan liimaa.

Tapettiliisteristä ja silputuista hesareista syntyi massa, joka muistutti jo sellaisenaan kiveä. Massan kuivumiseen kului useita päiviä. Massan kuivuttua oli aika asentaa sisälle led-valot, jotka toimivat pattereilla. Patterikotelon/-koteloiden peitoksi on leikattu rahkapurkista suojakuppi, joka sai verhoilun massasta.

Luola on lakattu sisältä ja ulkoa mattapintaisella värittömällä lakalla ja lakan kuivuttua kiinnitetty vanerialustaan liimalla ja nitojalla. Alustaa peittävät siihen liimatut kivet, kivituhka ja tavallinen hiekka sekä luolan sisällä Bilteman tikut. Tässä kohtaa liimaa ei kannata säästellä. 

Sisustus alkoi hahmottua. Riippuva tuoli on tehty pajun oksista punomalla. Samalla tekniikalla on tehty lampunvarjostin puuvillalangasta. Matkamuistoksi ostettu puusta veistetty karhukynä toimii totemina. Poronsarvesta tehty koriste on myös ostettu. Koristeen noitarumpukuviot ovat samelaista mytologiaa. Porontalja on leikattu aidosta taljasta. Karhut ovat muovia ja myös kaupasta ostettuja.

Luolan yläosassa olevalla parvella on porontaljaa ja pörrölangasta neulottu peitto. Kynttilät on tehty kaupan massasta ja maalattu. Ruskea kaappi on kasattu puutikuista ja maalattu vanhan näköiseksi. Myös luolan sisä- ja ulkopinnassa on siellä täällä maalia tekemässä pintaa rosoisemman näköiseksi. Horsmat on muovailtu massasta. Luolassa seisova vaari Horsma on tehty piipunrassista, vanusta, sukkahousutrikoosta ja huovutusvillasta.

Luolan ulkopintaan on liimattu muutamia aitoja kiviä ja hieman hiekkaa.

"Sähkökeskus" on piilossa luolan takana. Virta on helppo kytkeä päälle ja pois nostamalla kumollaan olevaa purkkia.

Luola ei kestä sadetta, mutta aurinkoisella kelillä sitä on mukava "ulkoiluttaa".