Karhuluolan sisustus

Karhuluolassa on vain yksi iso huone ja portaat, jotka vievät nukkumaparvelle. Luolan korkeus on noin 35 cm, leveys 45 cm ja syvyys 25 cm.

Luolan suuaukkoa koristavat poronsarvesta valmistetut laatat, joiden kuviot ovat saamelaista mytologiaa. Vasemmanpuolimmainen merkki tarkoittaa metsästyksen jumalaa, keskimmäinen kotaa ja oikeanpuolimmainen poroa.

Luolan ulkopinnassa on hieman hiekkaa ja muutama oikea kivi. Pinnan rosoisuutta korostaa sipaisu mustaa maalia ja hiukan kultamaalia siellä täällä.

Luolan yläosassa on matala parvi. Parven reunassa on koivuhaloista kerättyä jäkälää ja parvella pala porontaljaa sekä vihreästä pörrölangasta neulottu peitto. Kynttilä on muovailtu itsestään kuivuvasta massasta ja maalattu akryylimaaleilla.

Parvelle johtavien portaiden alla on koirien nukkumapaikka. Led-valoja on sekä portaiden alla että jokaisen portaan päällä. Liikaa kirkkautta estävät metalliset koristeet lamppujen päällä ja katinkultaiset kivet niiden edessä.

Korituoli on punottu pihalla ja tienvarressa kasvavista pajunoksista. Tuoli roikkuu portaiden alle kiinnitetyssä koukussa ja sitä peittää kankainen taljajäljitelmä.

Seinällä olevat hyllyt ovat balsaa ja rautalankaa. Kaappi on koottu puukalikasta, Bilteman tikuista, joiden reunoja on vuoltu ja kahvitikuista. Nuppeina on puuhelmiä. Myös puolukat ovat puuhelmiä. Puolukan lehdet ovat peräisin muovikukista. Lampunvarjostin on punottu rautalankakehikkoon. Runkoa suojaa koivun tuohi ja lampun sisällä on led-valoketjun lamppuja.

Vuosien ajan mökkitieltä poimitut kultakivet koristavat pihaa ja tekevät rakennelmasta painavan, vaikka itse luola ei paina oikeastaan mitään. Totemina toimiva kynä on matkamuisto, joka toimii tässä nyt samalla signeerauksena. 

Puukorkissa kasvaa muovikukkia.

Kuksa on turistimyymälän avaimenperä.

Horsmat on muotoiltu Fimo-massasta. Heteet ovat valkoista ompelulankaa.

Led-valojen rasioiden peittona on ontto, pohjaton "kivi". Ympärillä on tähteeksi jääneestä massasta pyöriteltyjä "kiviä".

Valot on helppo kytkeä päälle ja pois rasiaa nostamalla.

Hämärässä luolaan saa valoilla hämyisen tunnelman.

Porontaljasta leikattu minikokoinen talja pehmittää osaltaan luolan tunnelmaa.

Karhuluolan rakentaminen

 Valmis Karhuluola sulautuu hyvin Rukan maisemiin.

Karhuluolaa vartioivat karhut, mutta siellä asuu vaari Horsma. Vaari halusi esitellä kotiaan mummo Vilukolle.

Luolan rakentaminen alkoi kanaverkon leikkaamisella ja muotoilulla. Portaita on hahmoteltu liimaamalla verkon pintaan maalarinteippiä.

Sitten verkko sai pintaansa talouspaperikerroksen pohjaksi massalle. Pinnan peittäminen helpotti rakennelman hahmottamista ja piti massan paikoillaan. Paperit tarttuivat verkkoon, kun niihin purskautti ensin hiukan liimaa.

Tapettiliisteristä ja silputuista hesareista syntyi massa, joka muistutti jo sellaisenaan kiveä. Massan kuivumiseen kului useita päiviä. Massan kuivuttua oli aika asentaa sisälle led-valot, jotka toimivat pattereilla. Patterikotelon/-koteloiden peitoksi on leikattu rahkapurkista suojakuppi, joka sai verhoilun massasta.

Luola on lakattu sisältä ja ulkoa mattapintaisella värittömällä lakalla ja lakan kuivuttua kiinnitetty vanerialustaan liimalla ja nitojalla. Alustaa peittävät siihen liimatut kivet, kivituhka ja tavallinen hiekka sekä luolan sisällä Bilteman tikut. Tässä kohtaa liimaa ei kannata säästellä. 

Sisustus alkoi hahmottua. Riippuva tuoli on tehty pajun oksista punomalla. Samalla tekniikalla on tehty lampunvarjostin puuvillalangasta. Matkamuistoksi ostettu puusta veistetty karhukynä toimii totemina. Poronsarvesta tehty koriste on myös ostettu. Koristeen noitarumpukuviot ovat samelaista mytologiaa. Porontalja on leikattu aidosta taljasta. Karhut ovat muovia ja myös kaupasta ostettuja.

Luolan yläosassa olevalla parvella on porontaljaa ja pörrölangasta neulottu peitto. Kynttilät on tehty kaupan massasta ja maalattu. Ruskea kaappi on kasattu puutikuista ja maalattu vanhan näköiseksi. Myös luolan sisä- ja ulkopinnassa on siellä täällä maalia tekemässä pintaa rosoisemman näköiseksi. Horsmat on muovailtu massasta. Luolassa seisova vaari Horsma on tehty piipunrassista, vanusta, sukkahousutrikoosta ja huovutusvillasta.

Luolan ulkopintaan on liimattu muutamia aitoja kiviä ja hieman hiekkaa.

"Sähkökeskus" on piilossa luolan takana. Virta on helppo kytkeä päälle ja pois nostamalla kumollaan olevaa purkkia.

Luola ei kestä sadetta, mutta aurinkoisella kelillä sitä on mukava "ulkoiluttaa".

Taavi retkeilee

 Taavi pääsi Rukan upeisiin maisemiin ja halusi poseerata kivellä Valtavaara selkänsä takana.

Sää Rukalla oli kaunis ja aurinkoinen. 

Seuraava retkietappi oli Kiutaköngäs kuohuineen.

Taavin jalkojen juuressa kivien keskellä kasvava orvokki oli osoitus kasvien sitkeydestä.

Täältä ei malttaisi lähteä pois ollenkaan.

Koskelta palatessa lepohetki oli paikallaan.

Jäljellä oli vielä pysähdys Kitkajoella lähellä kalanjalostuslaitosta.

Näissä maisemissa sielu lepää.

Myrsky oli tulossa, mutta sen jälkeen sopivalla poutasäällä täytyy päästä uudelle retkelle!.

Myllylampi ja tonttuja näyttelyssä Rukalla kesällä 2021

Myllylampi asukkaineen ja suojelusvelho Vellamoinen ovat näytillä syyskuun loppuun asti vitriinissä kahvila Uuttusuon tiloissa Rukalla.

Vitriinin yläpuolella kiikkuvat tontut Oiva sekä Pilvi ja Pouta.

Kahvila sijaitsee osoitteessa Rukatunturintie 1.

Myllylammen talon historiaa: Sisustaminen

Lopputulos sisustamisen jälkeen näytti tältä, mutta ennen taloon muuttoa asukkaiden piti tehdä ahkerasti töitä.

Ennen taloon muuttoa asukkaiden piti rakentaa huonekaluja. Tarvittiin myös erilaisia tekstiilejä ja monenlaista irtaimistoa. Keittiön pöydän asukkaat rakensivat rannalta löytyneestä ajopuusta ja myrskyn kaataman puun oksista.

Pellavaverhot sopivat täydellisesti talon tyyliin. Lampunvarjostimen äiti valmisti narusta punomalla. Paksut pölkyt toimivat mainiosti istuimina.

Keittiön sohvan runko koottiin kaatuneen puun oksista ja tyynyt tekivät siitä mukavan istua.

Sisustuksessa käytettiin paljon luonnonmateriaaleja. Litteästä kivestä tuli pöytään kansi ja koivun tuohesta valmistettiin kukkaruukkuja.

Lapset nukkuvat yläkerran makuuhuoneessa kerrossängyssä. Vanhemmilla on parisänky. Turkikset lämmittävät ja porontalja lattialla on pehmoinen jalan alla. 

Perheen äiti ompeli keittiön seinälle ryijyn ja neuloi sohvalle torkkupeiton.

Poika Hopea kiipesi saunan lauteille ystävänsä poika Puolukan kanssa. Saunassa on nokinen tunnelma.

Nyt tarvittiin vielä puita saunan lämmitykseen. Talossa alkoi näyttää valmiilta. Perhe oli valmis muuttamaan.

Peikkojen elämä alkoi sujua mukavasti kodikkaassa Myllylammen talossa.

Myllylammen talon historiaa: Rakentaminen

Rakentamisessa tarvittiin ihmiskättä. Protomalli syntyi ensin aaltopahvista. Siitä sai mitat vanerin paloihin, jotka oli helpoin ostaa valmiiksi sahattuina. Ikkuna-aukot piti sahata itse. Kun vanerit oli liitetty yhteen, seinät, sisäkatot ja osa lattioista saivat ympäriinsä päällysteen balsalevyistä. Vesielementtien pohjana on peilin palasia.

Alakerran lattiassa on muovimatosta leikattuja "liuskekiviä". Ulkokattoja ja pihaa peittävät säkkikankaalle ryijypistoilla ommellut ruohomatot. Pihaa peittävät myös hiekka ja kivet. Kuivista puukepeistä sai taloon luonnonmukaisia tukipilareita. Portaat ovat balsaa.

Harmaaksi maalattuun balsapintaan oli helppo raaputtaa "hirret". Ikkunalasien materiaalina on käytetty liivatelehtiä. 

Talon päädyssä olevassa purossa on vanerista ja balsasta askarreltu myllynratas ja seinän takana balsasta tehty mylly. Tässä vaiheessa talon tulevat asukkaat löysivät keskeneräisen rakennuksen ja päättivät tehdä siitä itselleen kodin. 

Pihalla poseeraavat mummo Lumme, vaari "Osmo" Osmankäämi, äiti Rentukka, isä Kaisla ja perheen lapset poika "Hopea" Hopeapaju sekä tytär Ulpukka.

Taavi Pyhävaaralla

Huhtikuun ohjelmaan kuului kiipeäminen Pyhävaaralle. Taavin selän takana näkyy Ruka.

Maisemat olivat jo keväiset, vaikka Pyhäjärvi olikin paksussa jäässä.

Kiipeilyä helpotti, kun vaaralle pääsi selkärepussa ja sylissä oli muutenkin mukava katsella maisemia.

Lunta oli paikoin vielä metrin verran. Yöpakkasten kovettamalta polulta ei kannattanut paljon poiketa.