Kun sopiva aika oli kulunut, kaikki palasivat kokoontumispaikalle. Ensimmäisenä oman nimikkokukkansa esitteli pikkuinen Lemmikki.
Sitten oli Apila-nimisen pojanvesselin vuoro. Apilakin oli löytänyt nimikkokukkansa.
Äiti Päivänkakkara oli löytänyt ison ja kauniin päivänkakkaran.
Mummo Orvokki säteili sylissään juuri oikean värinen orvokki.
Vaari Heinä oli kahmaissut kainaloonsa kokonaisen kimpun heinää.
Mutta sitten paikalle ilmestyi niitynvelho Usvalainen vierellään isä Leinikki ja lapset Puna-Ailakki ja Timotei. He eivät olleet löytäneet nimikkokukkiaan. Osa niistä oli kukkinut jo alkukesästä. Velhon tapaaminen ja mukaan saaminen korvasi peikoille kukkien löytämättä jäämisen moninkertaisesti.
Kukkaretken päätteeksi peikot antoivat Usvalaiselle löytämänsä kukkaset. Usvalainen sitoi ne kiitollisena pukuunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti