Syntytarina alkaa piipunrassista. Ensin täytyy tehdä päätös siitä, onko askartelemassa aikuista peikkoa, teiniä vai lasta ja sitten muotoillaan mittoihin sopiva "luuranko".
"Lihaa luun päälle" tarkoittaa käytännössä vanua, joka voi olla mitä vain sellaista, joka pysyy paikoillaan. Muutama ompelupisto auttaa tarvittaessa.
Ihoksi sopii sukkahousuista leikattu suorakaiteen mallinen palanen, joka ommellaan tiukasti jalan/käden/kaulan ympärille. Hyvä lopputulos syntyy, jos varpaita ja sormia ommellaan 4 kuhunkin jäseneen. Nilkka ja ranne muotoillaan kiertämällä langasta lenkki niiden ympärille. Pistojen väliin kannattaa tehdä koko ajan solmuja, että pistot pysyvät tiukkoina.
Vaatteiden alle voi ommella ihoa, mutta yhtä hyvin voi ommella myös suoraan "alusvaatteet", joilla verhotaan vartalo sopivan väriseksi. Kaikki vaatetuksessa käytetyt kankaat ovat värjäämättömien tai värjättyjen sukkahousujen eri osia. Päätä varten tarvitaan kaksi pientä palloa. Ympyrän mallinen sukkatrikoopala täytetään vanulla ja kiristetään palloksi ompelemalla pienet harsinpistot reunaan ennen täyttämistä.
Kasvojen ompelu kannattaa aloittaa nenästä muotoilemalla se ensin kahden nuppineulan avulla. Yksinkertainen lanka pistetään pään takaa nenän juureen ja sitten lanka kierretään nuppineulojen takaa nenän ympäri. Ympäri kierretty lanka kannattaa kiinnittää paikoilleen muutamalla pienellä pistolla langan molemmin puolin nenän läpi. Ja solmuja joka väliin!
Seuraavaksi voi ommella korvat. Ensin pari poikkisuuntaista, tiukkaa pistoa korvan ylä- ja alareunaan ja sitten yksi pisto niiden väliin pystysuunnassa. (Jos tekee isompia peikkoja, voi pistojakin tehdä useampia.)
Suun voi tehdä yksinkertaisimmillaan kolmella tiukalla pistolla. Ensin pistetään vaakapisto ja sitten sen molempiin päihin vinot pistot suupieliksi (= hymyksi). Taaskin pitää muistaa tehdä solmut kasvonaamarin takana.
Jos on tekemässä mummoa tai vaaria, voi leukaan tehdä "vanhentavia" pistoja. Silmät ommellaan pienistä helmistä ja nyt jos koskaan kannattaa tehdä solmu naamarin taakse ennen helmen pujottamista lankaan ja heti silmän ollessa paikoillaan.
Kun kasvot ovat saaneet halutun muotonsa, ommellaan toinen pallo naamarin taakse takaraivoksi. Kaulan kohdalle jätetään aukko, että pää voidaan pujottaa vartaloon. Pää kiinnitetään vartaloon muutamalla pistolla.
Ennen hiusten ompelua, peikolle ommellaan vaatteet sukkatrikoosta. Niissä kannattaa hyödyntää sukkahousujen paksumpia osia. Jos peikko saa nimensä joltakin kukalta (tai kasvilta), voi vaatteiden väreissä käyttää kukan värejä. Sukkatrikoo on kiitollinen kangas. Se on sopivan ohut, eikä silmät karkaa sitä leikatessa kuten luulisi.
Hiukset ja kampaus muotoillaan ja ommellaan kiinni päähän. Huovutusvilla on hyvä raaka-aine hiuksiin. Lopuksi peikon kasvot meikataan kevyesti poskipunalla. Puuterimainen puna ja pumpulipuikko sopivat nenän, poskien, korvien ja leuan varovaiseen punaamiseen. Suuta voi punata kynällä tai ottamalla väriä hammastikun kärkeen. Myös sormia ja varpaita voi tummentaa punalla.
Vilukolta puuttuvat enää kengät. Esim. tasapohjaiset sandaalit jättävät varpaat näkyviin, mutta peittävät jalkapohjissa olevat ompeleet. Tasaiset pohjat ja sinitarra pohjassa helpottavat kuvausta sisätiloissa. Sandaalien pohjat voi tehdä esim. ohuesta korkista tai pahvista ja alapinnan vaikkapa nahasta tai muovista. Remmit voivat olla paksua lankaa, johon voi pujottaa helmiä. Remmien päät (= langan päät) pujotetaan pohjan ylä- ja alapinnan väliin ennen niiden liimaamista yhteen. Valmis kenkä kiinnitetään jalkaan kietomalla remmi nilkan ympärille ja tekemällä solmu nilkan taakse tai miksei eteenkin.
Mummi valmistui sopivasti ystävänpäiväksi ja sai lahjan, jonka voi viedä tulevaan uuteen kotiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti