Pian ensimmäisen tapaamisensa jälkeen Peuranvirna oli ojentanut Neidonkengälle kukkasen ja siitä alkoi heidän yhteinen taipaleensa nuorena parina.
Kummankin mieltä kiehtoi luonnossa retkeily. Vuosien mittaan retkiä oli kertynyt paljon. Eräänä kesänä nuoret olivat löytäneet Kiutakönkäältä kauniin kukan, jonka mukaan Neidonkenkä oli saanut nimensä.
Kesä on retkeilyn kannalta hyvää aikaa, kun luonto herää talviunestaan. Muistissa oli retki Pyhävaaralle juuri, kun koivuissa oli pienet hiirenkorvat.
Jokimaisemat ja kosket olivat kuitenkin eniten nuorten mieleen. Kiutakönkäällä pistäydyttiin usein.
Syksy toi retkeilyyn erilaisen viehätyksen, kun lehdet kellastuivat ja illat alkoivat pimetä.
Ennen talventuloa rannassa poltettiin kokkoa, kun aurinkoa painui vaaran taakse.
Kaikkein lämpimimmät muistot nuorilla olivat kuitenkin Oulangalle ja Kiutakönkäälle suuntautuneista retkistään.
Olisikohan mitenkään mahdollista muuttaa lähemmäksi niitä maisemia? Pitäisikö tosissaan miettiä suurta elämänmuutosta? Se tarkoittaisi nykyisestä kodista luopumista.
Ihana postaus! Kota on ihana! Miten se on tehty? Onko siinä päällä aitoa eläimen turkista? Minkä eläimen? Neidonkenkä on IHANA kukka, en ole itse nähnyt sitä koskaan luonnossa, mutta vain kuvissa.
VastaaPoista